Koska elämässä ei koskaan voi tietää, mitä odottaa seuraavan kulman takana, olen päättänyt vain jatkaa ja yrittää. Herätä taasen jokaiseen aamuun, niinkuin se olisi ensimmäinen työpäivä ja aloittaa alusta. Ja tarmolla. Sitten jos se epäonnistuu, niin se on sen ajan murhe. Minusta tuntuu, että olen tehnyt tämän saman asian ennenkin ja selvinnyt. Tänään en ole varma, haluanko selvitä kuinka hyvin tässä samassa tehtävässä, mutta tarvitsen aikaa miettiä mitä seuraavaksi. Tarvitsen aikaa, jotta eteeni tulisi tilaisuus, joka sopii minulle ja jossa saan tehdä parhaani. 

Olen miettinyt, että minun pitäisi tehdä yhtä ja toista. Päivittää CV ja lähteä kokeilemaan hakuja. Lähteä ehdottelemaan asioita, niin ystäväni työllistyi uuteen paikkaan ja on yhtä vanha kuin minä. Se on tämä ikä. Se tuntuu itsestäkin omituiselta, vuodet ovat vaan kuluneet yllättävän nopeasti. 

Eilen oli pomon kanssa keskustelu. Hänkin vaikutti tilanteestani hieman pettyneeltä ja harmistuneelta. Miten se nyt noin huonosti menee. Minulle pahin kuukausi oli tammikuu, silloin kaikki jysähti tietoisuuteeni oikein kunnolla. Nyt olen turtunut ja päättänyt sinnitellä, joten uskon taas siihen, että tuolta tulevaisuudesta on pakko kävellä jotain vastaan. Jos olen silmät auki ja aktiivinen, voin hyvällä tsäkällä osua kohdalle. Tämä aika jää historiaan yhtenä niistä harmaista ajoista joita tällä pitkällä uralla tässä yrityksessä koin. Pisin harmaa aika oli jotain 7-8 kk, ei mitään järkevää aikaansaannosta, mutta sentään yrityksiä. Sitten se lähti ja aika hienoja vuosia siitä seurasikin, vuosi 2019 oli paras ikinä. Musertavan tietoinen olen tietysti siitä erosta, että nyt on tilanne, jossa en saa sovittua alkuja ja kun se tökkii, on turha uskoa myöskään kauppojen kotiuttamiseen. 

Pakkaspäivä, aurinko pilkistää taivaanrannassa. Pitkän ja pimeän talven jälkeen tulee aina kevät. Vuosi vuodelta keväästä häikäistyy aina vain enemmän. Se antaa uskoa uudistumiseen. Maailma muuttuu, yhä vielä voin oppia uutta ja sopeutua siihen, miten täällä eletään ja työskennellään. Miksi en voisi.