Tuntuipa mukavalta tulla töihin. Ajattelin kerrankin kirjoittaa tällaisena päivänä. Meillä on live tiimipalaveri ja minä olen saanut tavoitteeni täyteen. Liian myöhään saadakseni siitä palkinnon, mutta mutta loppuvuotta ajatellen ajoissa. Päätin palkita itseni tekemällä nelipäiväistä viikkoa koko loppuvuoden. Kaipaan selvästi samalla, kun on kiva nähdä nenätysten, myös tilaa hengittää omaa ilmaa ja katsoa muualle. Uskon, että se on paras tapa kastella nyt tätä omaa rutikuivaksi paahtunutta peltoani. Enkä minä juuri nyt tiedä millaista ruohoa, viljaa tai kesantoa edes haluaisin sille kasvavan. Olen avoin sille, että kaikki järjestyy kunhan saan tilaa olla, hengittää, ajatella ja minulle herää tarve tai halu tehdä jotain. Ehkä muuta, ehkä samaa.

Uuden oppiminen on minusta hauskaa ja palkitsevaa. Olen miettinyt sitä, että miksi sitten minä, joka siitä niin tykkään olen tehnyt niin harvoin siirtoja mihinkään suuntaan. Tai no, jos ajatellaan nykyistä työtäni, niin sehän tässä just on niin kuormittavaa, kun kokoajan täytyy oppia uutta ja suunta vaihtuu. No niin, tähän on hyvä pysähtyä miettimään tarkasti. Olenko siis viihtynyt siksi, että joudun kokoajan pinnistelemään ja olisinko itseasiassa kyllästynyt, jos olisin joutunut toistamaan vaan itseäni työssä ja kaikki sujuisi kuin leikki. Tämä on tärkeä asia pohtia, koskapa olen tosihyvässä asemassa sitten kuitenkin. Jos tästä nyt lähtee siirtymään johonkin suuntaan menettää sen. Ylöspäin ei pääse, uunta on sivulle tai alas. Ja kollegan sanoin, suojatyöpaikkoja ei ole. Mitä ikinä se nyt tarkoittaisikin.

Minä olen vaatimaton multilahjakkuus eli en osaa loistavasti yhtään mitään mutta kaikkea vähän. Elämänkaareeni olen hyvin tyytyväinen. Itseeni oikein en, koska missään tapauksessa en ole missään hetkessä ollut paras minä. Olen vaan selviytynyt aina eteenpäin, jotenkin. Ollut tyytyväinen kun on ollut töitä ja keskittynyt etsimään, kun ei ole ollut. Haluaisin olla paljon muutakin, mutta ei sellaista 2.0 versiota minusta tule kyllä syntymään. Ei edes Personal Trainerin tai Mentorin avulla. Oon laiska, minua ei tarpeeksi kiinnosta alun kokeilujen jälkeen. Ehkä niistä kokeiluista kuitenkin jotain jää, ohuesti. Kun näinkin tunnen oloni säännöllisesti onnelliseksi. Niinkuin tänään. Tästä tulee hyvä päivä ja minä olen elossa ja yhä töissä meillä.