Nyt on se aika keväästä, jolloin en jaksa pinnistellä ja tsempata. Sama matala alakuloisuus valtaa mieleni, kuin usein ennenkin valon viimein lisääntyessä ja paljastaessa taas enemmän. Olen kuin jumissa, kevätpellon paskassa saappaat syvällä. Aurinko herättelee luontoa ja minullakin on ehkä hillitön tarve herätä kohti uutta ja virkistävää, sillä tätä samaa on jatkunut jo niin kauan. Näin jopa unen, jossa ilmoitin töissä, itsellenikin yllätyksenä, että minä lähden nyt. Hmph se tuntui siinä unessa liian hyvältä ja minulla ei edes ollut uutta työpaikkaa.

Siitä on näköjään tasan viisi vuotta kun huomasin headhunterin herättämänä olevani työpaikkahaastattelusssa. Kysymykseen, miksi kiinnostuit, vastasin haluan olla taas innostunut. Siitä haastattelusta ei tullut työpaikan vaihtoa, sillä aloin empiä kun haastattelin heitä. Onneksi, sillä töissähän alkoi tapahtua ja mielenkiintoista on ollut. Vai onko se totta, olisiko siellä jossain odottanut sittenkin innostavampia hommia, jos olisin uskaltanut hypätä pitemmälle. Elämässä on  risteyksiä, jotka näkee näin peräpeiliin katsoessa selvästi.Tuossa valitsin oikein, tuossa jätin tilaisuuden muuttaa elämäni kulkua käyttämättä. Tuossa en edes huomannut, että muutos oli jo mahdollista.

Tällä elämänkokemuksella tiedän jo, että kevätmasennus menee ohi. Ihan niinkuin tiedän, että työpaikkaihastus menee ohi. Kaikki siis menee ohi. Mutta koska on monenlaisia syviä tuntemuksia ja elämä on vain yksi, niin suostun ja haluankin piehtaroida tunteissa silloin kun niitä on. Pysähdyn istumaan tässä ja aloitan aamun mollisointuisin sävelin. Pohdin miltä tuntuu ja miksi. Itseään ei lopulta niin usein pysähdy edes kuuntelemaan, ei vaikka olisi Mindfulness-harjoituksia tehnyt. Sitä vaan tekee, selaa, tutkii ja selviytyy. Havahtuu ensin perjantaisin ja taas sunnuntai-iltaisin siihen, että jotain meni ohi. Niinkuin työviikko ja voi ei sen jälkeen vielä se tärkeä vapaa-aika. Antaa tunteidenkin mennä ohi.

Ehkä mielen pelto keväisin uinuu, odottaa fälttäystä. Millä mullan saisikin kuohkeammaksi ja vastaanottavaisemmaksi. Mistä kunnon lannnoitus. Mistä saisin ja kylväisin siemenet. Lämpöä ja vettä. Minä haluaisin kasvattaa jotain uutta. Jotain mitä on ilo katsella hikisen työn jälkeen. Ylpeänä. Minulla oli sormeni pelissä, minä sain aikaan tuon. Halu on motivaation tärkein siemen. Kyllä tämä tästä aukeaa, alan taas  ymmärtää itsenäni, kiitos minulle ajasta ja tästä keskustelusta.