Alkuhalffi päättyy osaltani loistavasti. Saavutin kaiken mitä piti. Ja jos ei pohdita syksyä vielä lainkaan, olen tyytyväisempi kuin ikinä. Mitä sen on väliä kuinka paljon enään ymmärrän myymistäni ratkaisuista kun myynti kuitenkin sujuu. Taivaalla purjehtii kokoajan myös mustia pilvia, mutta vielä olen auringossa. Ja kun jätän taas osallistumatta yhteisiin rientoihin, tällä kertaa musiikkitapahtuman vuoksi, mietin, vosisiko se ollakin niin, että minä keskityn nyt oikeisiin asioihin työni kannalta. Elämähän, se tyydyttävin osa sitä, on jossain muualla kuin työveneessä soutamassa. En purista mailaa, en airoa ja jaksan paremin.

Olipa hienoa, että tämä piste voi tulla vielä 11 vuotta töiden aloittamisen jälkeenkin. Tarkoitan hetkeä, jolloin olen erittäin tyytyväinen. Tyytyväiyys on yksi vaikeimpia tunteita ylläpitää ja joskus myös löytää. Mieleni on taipuvainen siihen, että kokisin uutta ja saisin työelämässä uusia haasteta, joihin vastata. Muuten puuduttaa ja leipäännyttää. Ja sitähän on ollut ilmassa niin paljon ja usein. Että tälle hetkelle sen vuoksikin jo nostan juhannuksena lasin. Cheers :)