Yritys päätti neuvotella ulos muutaman kollegan lisää ja siirtää heidän asiakkaansa muille. Ovela veto, joku oli varmasti huomannut, että minäkin ajattelin ennen joulua höllentää vähän ja kentiesantaa aikaa sille että opettelisin jotain kun kaikki kuitenkin päivittyy kokoajan ja kaikkialla. No eipä sitä olisi kannattanutkaan ennen lomia päivittää omaa päätään. Lomalla kaiken olisi unohtanut, kuitenkin.  Nyt sitten opetellaan uusista asiakkaista yksityiskohtia ja vastaillaan marraskuulta saakka auki oleviin kysymyksiin, koska eihän ne lähtijät olleet töitä tehneet viikkoihin. Tietenkään, kun harmitti oman työn menetys. Ne oli kerätty lukuisiin sähköposteihin ja kaadettiin seuraavalle. Hyvästi selkeys ja oman toimenkuvan hallinta. Asia kerrallaan. Niinkauan kuin jaksaa. Välissä kuuluisia mikrotaukoja. Pyykit koneeseen, ja pois sieltä kuivumaan. Älä valita, joku päivä se voit olla sinä itse, joka saat sopimuksen nenäsi alle. Yritä pysyä huumorintajuisena ja nosta lippu jos et jaksa. Vasta jos et jaksa. Jos työelämää on jäljellä enää 10 vuotta ja nämä vuodet kuluu näin nopeasti kuin tämäkin 2020, niin nauti. Kohta koittaa jo eläkeikä. 

Tuo viimeinen lause on minulle tärkeä. Minä nautin. Olen aika tyytyväinen, että se en ollut tälläkään kertaa minä joka sai sen sopimuksen. Yritän tunnustella onko tunne hyvä vai huono. Olenko siis ikävä, kun ajattelen näin? En minä tiedä. Elämä ja varsinkin työelämä on sellainen selviämispeli. Täytyy uskoa, että kollegoilleni, joita suuresti arvostan, löytyy vielä paikka toisaalla. Ja ehkä nämä minunkin työt tästä rauhoittuu. Myyntityössä on joka tapauksessa parempi, että on liian kiire kuin että olisi löysää ja hiljaista. Kun vaan nuo omat aivot pysyvät perässä ja kykenevät oppimaan näistä lisähaasteista. Enkä tekisi vahingossa kohtalokkaita virheitä kun porhallan vauhdilla eteenpäin. 

Yleensähän nämä joulunaluspäivät ja syönyt piparia ja ihaillut myyntitilastojaan :) No ei nyt sentään aina.