Aloitin eilen uuden tilikauden, työvuoden ja Q1:sen. Aamulla väsytti ja kuulostelin varovaisesti fiiliksiäni. Millaisia ajatuksia tulevasta? Jaksanko ottaa seuraavan vuoden haasteet yhä vastaan?

Helpotuksekseni voin hyvin. Tuntui mukavalta ajatella, että minulla on taas uusi mahdollisuus onnistua tai epäonnistua. Kaikki entinen on pyyhitty taululta. Seuraavan kerran harmittaa, kun vuoden 2020 menestyjät palkitaan ja en ole joukossa. Totuin jo siihen, että lavalle päästään. Mutta ei se mitään. Tämä välivuosi tekee minut nöyräksi, ymmärrän, että sekä ansioilla, että onnella on osansa siihen kuka menestyy. Joskus, silloin kun itse menestyy, luulee, että suurimmaksi osaksi kaikki johtuu ansiosta. Voihan se tietysti olla tottakin. Ehkä minä pysähdyin hätäilemään tässä myynnissä enemmän kuin työkaverini ja menetin siksi sen puuttuvan 6 %, jonka olisin tarvinnut. Tai, ehkä minun kohderyhmni teki sen ja en ollut tarpeeksi nopea suuntaamaan toiseen suuntaan. Niin tai näin, se kausi meni jo.

Nöyränä siis katson taas eteenpäin ja mietin, että millaista tänä vuonna tulee eteen. Nuoret johtajat ovat uudistaneet paitsi johtamisjärjestelmän, HR:n niin myös myynnin opit. Jälleen kerran :). Illalla kävelylla ihailin lumista maisemaa, ilma oli mitä mainioin. Talvi, nautinto, jonka melkein unohdin. Vitsailimme mieheni kanssa "Siperian myrskystä", jonka uutisoitiin tuovan Suomeen talven. Hymisimme kokemuksen ääntä, tällaista oli lapsuudessa aina, talvi tuntui talvelta ja kaukanahan tämä mistään Siperiasta on. Hupsua, miten nykyään kaikki "ennen normaali" on uutisissa niin dramaattista. Johtuneeko kokemuksen puutteesta. Samalla lailla tiedän kokemuksesta, että uudet opit ja johtamisjärjestelmät, joita meille kohta kick-offeissa tavataan, ovat jollain lailla kuitenkin jo tuttuja. Samat jutut kiertävät ympyrää ja tuevat aina uudestaan muotiin. Veikkaanpa, että kun niihin perehdyn, oivallan oitis, että olen istunut jo lukemattomissa koulutuksissa ja harjoitellutkin näitä näkökulmia ja oppeja joskus. Joten ei se oppiminen niin vaikeaa toivoakseni ole. Onhan sitä kehittyvä yksilö yhä. Hauskaa oli se, että nuori polvi tilautti kaikilla, siis ihan jokaisella Amazonista kaksi kirjaa, joihin pitää ennen etäpalaveria perehtya.Tuohon se toinen DHL:llä eilen tuli ja silmäilin sitä illalla hiukan. Vaikutti helppolukuiselta ja vahvisti omaa kokemustani. Oikeastaan pidän siitä, että sain ensin kirjat, koska nyt saan jäsennellä omaan tahtiin asian.

Eli, hyvältä tuntuu vuoden alku. Tähän pohjaan ennustukseni siitä, että en ole ainut, joka osaa arvotaa viime vuoden jälkeen perusasioita. Ja kun arvostamme perusasioita, työtä, muutosmyönteisyyttä, uuden oppimista ja asiakkaan yhä parempaa kohtaamista (myös etänä), tästä tulee hyvä vuosi. Työnantaja tietysti haluaa, että hyvä vuosi kaupallisesti. Mutta nykyään työnantaja haluaa myös, että jokainen viihtyy työssään ja nauttii matkasta. Minusta se on paras kehitys, mitä olen nähnyt. Olen pitkällä työurallani päässyt ankarasta luterialisuuden ahkeruudesta ja auktoriteettien paimennuksesta yksilökeskeiseen palkitsevaan eliittiin. No siinä pysyäkseni, minun on valitettavasti yhä enemmän pystyttävä myös oikeaan tulosvastuuseen. Meillä katsellaan yhä vähemmän epäonnistumista, nyt kun amerikkalaiset ovat johdossa. Mutta en pelkää. Mieli on hyvä. Aloitetaan peli aina innolla. Vanhat luterilaiset ahkeruuden taitoni auttavat minua kyllä alkuun. Ja sitä loppua, onnea, sitäkin voin luterilaisena (ehkä) rukoilla osalleni. Kunhan teen elämän ja työn ohessa mahdollisimman reiluja ja hyviä tekoja muille ;)