perjantai, 21. syyskuu 2018

Nyt kulkee kovaa

Olen saanut pitkästä aikaa flown päälle. Se tuntuu todella hyvältä ja tuo itsevarmuutta kehiin. Tuntuu, ainakin suurimman osan aikaa, että mikä tahansa onnistuu nyt. Rakastan ihan kaikkia työkavereitani ja asiakkaitani ja työelämääni. Naurattaa, koska tiedän, että ohimeneväähän tämä on, mutta koska sen tiedän niin osaan myös nauttia satasella nyt kun flow on päällä. Hienoa. Muutokset ovat aina mahdollisuus joutua johonkin uuteen tai ainakin uudelta tuntuvaan. 
Teoriassa ei liene edes mahdollista, että tätä flowta saisi jatkumaan esimerkiksi vuoden verran. Mutta ainakin, jos kirjoitan nyt ylös näitä fiiliksiä, voin myöhemmin palata niihin. Olen dokumentoinut koko tämänhetkisen työnantajani kanssa käymäni matkan. Ylämäkeä seuraa alamäki, mutta on tärkeää jaksaa lähteä kipuamaan taas kukkulalle. Ei luovuttaa, ei vaihtaa näin mainiota työnantajaa vaan ehkä just tiimiä, osastoa tai asiakkaita. Niin, että itse säilyttää kokemuksen tuoman viisauden, mutta saa tuoreet silmät tarkastella asioita. 

keskiviikko, 29. elokuu 2018

Kiire

Olen kolme viikkoa ainakin jo juossut ja tehnyt työmäärää, joka tuntuu mielenkiintoisen isolta. Hyvä niin. Jos tämä ei nyt vaikka kolmea kuukautta jatku, niin silloin voin todeta, että olenpa päässyt tavoitteeseeni. Olen päässyt töihin tiimiin, jossa piisaa mielenkiintoisia työtilaisuuksia ja pääsen antamaan murehtimisen sijaan parastani.

Toisaalta olen huomannut, että työpaikkani suhteellisen uusi johtajisto on tehnyt työtä mittaamaan mittariston, joka tuntuu ah niin tutulta ja aika saavuttamattomalta. Miten tässä aina käykään näin? Jostain tulee se heppu, joka on ollut töissä johdossa niissä muissakin tavoittamattomia tavoitteita käyttävissä yrityksissä ja nyt tulee meille jakamaan "ilosanomaansa" ja täysin vanhanaikaista johtamiskulttuuriaan. Purjehdimme yhä kauemmas nykyajasta. Ehkä kasvavien yritysten täytyy tehdä niin??

keskiviikko, 1. elokuu 2018

Muutoksen tuulet

Siitä se sitten taas kännistyi, omakin muutokseni organisaatiossa. Hieman stressaa, mutta myönnän, että enemmän innostaa. Siirryn taas vertikaalisesti, eli kyse ei ole mistään "paremmista" työtehtävistä tai uraputken ylennyksestä. Käytännössä toistan siis saman, minhin olen tavallaan tottunut. Myyntityöni kohderyhmä vaihtuu.
Minä en rehellisesti tiedä, osaisinko millä tavalla motivoituakaan toisenlaisiin mittareihin. Jo reilu 15 vuotta sitten totesin, että kun sain eteeni myyntiluvut, budjetin ja silloisen myyntitiimini vetovastuun, tiesin paremmin kuin vuosikausiin mitä minulta odotettiin. Ehkä se natsasi sitten siinä, loppuelämän kohtalo. Sillä itsestähän se on kiinni. Jos olisin eilisessä pitkässä "kehityskeskustelussa" pontevammin osoittanut haluani siirtyä tukiorganisaatioon, pois myynnistä, sekin olisi ehkä toteutunut. Mutta siinä tapahtui täsmälleen samoin kuin vuosia sitten. Kun kuuntelin sisäistä ääntäni, minusta tuntui, että minulla on yhä annettavaa tälle tärkeälle osa-alueelle organisaatiossamme. Ilman asiakasta ei ole koko organisaatiota. Minusta tuntuu, että minä osaan kuunnella ensin ja jos tavoitan itse ratkaisun, sen jälkeen avata myös asiakkaalle miksi hänen kannattaa olla juuri meidän asiakas. Siitähän se myynti sitten lähtee. 

Olen varma itsestäni, mutta taas tietysti jännittää, että millainen on uusi tiiminvetäjä. Tunnen hänet vuosien takaa ja niin hänkin minut. En ole ihan varma olemme match. Toisaalta se selviää kyllä varmasti suhteellisen nopeasti, miten tämänkaltainen yhteistyö alkaa sujumaan.   

perjantai, 27. heinäkuu 2018

Helle hidastaa

Suomen ja kotikaupunkini työllisyysluvut näyttävät  tilastoissa hyviltä. Itselläni tulevaisuuden työmahdollisuudet sen sijaan jäävät yhä, niitä neljättä päivää tässä jo eri suunnista katselutuani hieman usvaisiksi ja varovaisen arvioni mukaan heikoiksi. Syy ei ole minun. Tuotannon puolella näyttää käyvän kaverikato. Kesän aikana on aika moni kolleega vahvistanut löytäneensä seuraavan stepin työuralleen. Käytännössä varmaan kaikki, jotka eivät sisäisesti saavuttaneet hakemaansa paikkaa tässä meidän uudessa organisaatiossa. MOT
Ilmeisesti tiiminvetäjäni on samaa mieltä usvaisuudesta. Kalenterin mukaan hänenkin olisi pitänyt palata lomilta. Vihreä pallo piipahti skypessä ja katosi koneelta. Ois pitänyt soittaa ehti, kun pallura oli torstai-aamusta vihreä. Mutta ajattelin tietysti, että hän ei ole ehtinyt perehtyä vielä tilanteeseen, joten ei kuitenkaan osaisi sanoa mitään.
No kesäkuumalla voin jatkaa omaa perehtymistäni kaikenlaiseen. Katselin mm. sisäisiä työpaikkoja ja testailin hakusanoja. Talouselämäänkin täytyy taas perehtyä ja suhdanteisiin yleensä. Kyllä internet on mahtava väylä siihen. Lähes koko Suomi kuitenkin lomailee vielä tällä viikolla, ehkä jopa ensi viikolla, sillä sää on mitä mahtavin niille, jotka kuumasta auringon paahteesta pitävät. Ärsyttävästi minä sain kaulaani ja dekolteelle kutiavan aurinkoallergian jo viikko sitten. Vaikka kuljin lomalla SK50 aurinkorasvalla voideltuna, niin en sitten lisäillyt sitä päivän mittaan ja rannikolla hikoilin sen varmasti pois. Lopputulemana aurinkoallergia tai jotain muuta erittäin kutiavaa ihottumaa heti, jos altistan itseni auringille. Tällaista se on, Minun elämäni. Mutta tuokin on pikkujuttu sen rinnalla, että minulla on yhä työpaikka, jossa voin pohtia, onko halukkaalla työpanoksellani kuitenkaan tulevaisuutta. Ei tämä minua stressaa. Olen levännyt lomalla hyvin.

torstai, 14. kesäkuu 2018

Kesä alkaa päin seiniä

Aika äkkiä positiivinen vire vaihtuu tuskaiseksi vääntämiseksi ja sen jälkeen alkaa tuttu rundi. Mitä muuta voisin tehdä -ajatus kiertää päässäni jatkuvasti. Tämä on oikea haaste alati muuttuvassa työpaikassa, sillä mitä jos tämä nykyinen hyvin palkattu työnkuvani tästä saataisiin vielä kirkastettua. Eilen Tj:mme ilmoitti organisaatiomuutoksista. Ne eivät vaan taaskaan koskeneet minua ja minua puhkikaluttua työnkuvaani. Katson tiiminvetäjääni toivorikkain silmin,  kirkastuuko tämä kuitenkin? Tai katsoisin, jos hän olisi täällä paikanpääällä joskus. Mutta ei, huominen vantovanikin on Skypellä.
Otan itsestäni tiukemman otteen. Aamukammassa on ENÄÄ 5 piikkiä. Älä hötkyile nyt mitään isoa tai sellaiseksi vesilasissa muuttuvaa. Odota syksyä. Näet ketkä kaikki ovat vielä täällä meillä ylipäänsä töissä. Mitään asioita kun ei kuitenkaan ratkaista omin voimin. Minulla ei lisäksi ole näkyvyyttä ytimeen. josko sinne kuitenkin olisi tiiminvetäjälläni parempi näkyvyys. Summaksi tulee siis se, että kun kevätlukukausi loppuu, minä olen budjettiani jäljessä 35%. Eihän se nyt vielä mikään paha ole...vaikka siltä kyllä tuntuukin. Hyvää kesälomaa! Aion unohtaa ihan kaiken ja katsoa koko maailmaa uusin silmin kun palaan. Niin siis lomaan on vielä 5 kriittistä päivää. Jotka aion selvitä kyllä.