perjantai, 8. syyskuu 2017

Muutos ja sen vaikutukset

Tämähän tiedetään. Energinen kollega energisoi, jollei sitten viimein ala ärsyttämään ja lopulta turhauttamaan. Negatiivinen kollega pelottaa, ahdistaa ja lopulta sitä ei halua missään tapauksessa kohdata. Kun saavut kahvipöytään haet muiden siinä istujien kasvoilta reaktiota ja palautetta. Pääsenkö mukaan, olenko tervetullut ja ymmärränkö jutun juonen. Kun vanhat kollegat alkavat ympäriltäsi irtisanoutua, olet ensin huolissasi. Mutta heitä katsomalla näet, että vaihtelu tekee just nyt heille hyvää vaikka jättääkin tänne aukon. Siiten eräänä päivänä kohtaat kahvipöydässä uuden, tilalle tulleen kollegan. Uudet ajatukset, uusi kokemus, into ja kas, alat ajatella, että tämähän piristää työyhteisöämme ja ehkä tuo hyvää kehitystä. Ja jossain taustalla alat miettiä, että loppujen lopuksi maailmassa mikään ei olisi todennäköisesti kehttynyt, jos aina olisimme jääneet paikalleen siihen mitä osaamme niin hyvin.
No nyt voi tietysti katsoa peiliin. Kuka minä oikein olen? Ensimmäisen oikean työpaikan kanssa ensin heilastelin(kesätyöt) ja lopulta tein töitä yhteensä 7 vuotta kahdessa eri positiossa, toisen kanssa sujahti myrskyisät  8 vuotta, kolme eri positiota, mutta nyt, nyt olen tehnyt tätä työtä jo hippusen vajaat 10 vuotta ja positioita on vain kaksi. Ja näiden kahden välillä ei juurikaan eroa, joten mitä annettavaa minulla oikeastaan tälle organisaatiolle on? Tarvitaanko tällaisia pitkän matkan juoksijoita joukkoon? No ehkä tässä organisaatiossa ja maailmassa, joka muuttuu kokoajan. Jos katson sitä työpaikkaa, johon joskus tulin töihin, onhan tämä aivan kuin eri yritys. Kasvutarina on ollut mittava. Ja minä yhä innostunut siitä mitä asiakkailleni voin antaa. Tosin no joo, en aivan yhtä paljon kuin joskus ennen. 

 

maanantai, 7. elokuu 2017

Huipulla tuulee, alangolla sataa mannaa

Ensimmäinen työviikko oli velton, oudon masentavan maanantain jälkeen suorastaan hengastyttävän mielenkiintoinen. Yrityksen johto suunnilleen kirjoitettiin uusiksi. Koin asian positiivisena, vaikkakin likavesien mukanaa pakkaa menemään myös hyviä tyyppejä. Toivoisin kuitenkin, että hyvä henki ja ennen kaikkea se we can, I can -meininki olisi selkeämmin aistittavissa myös meissä työmuurahaisissa. Jos se uupuu, ahkerat ihmiset vaihtavat oma-aloitteisesti työpaikkoja. Kun näin käy, jotain on pakosti pielessä, vaikka edellytykset vaikka mille hyvälle olisivat olemassa myös tässä meidän organisaatiossa. Hyvä kun joku huomasi johdossa sen ja korjausliike aloitettiin.

Lisäksi ensimmäinen työviikko toi minulle henkilökohtaisesti todella yllättävän bonuksen. Unohdan aina sen, että kun kerran tyhjennät pajatson ja teet kunnon hyvän vuoden, siitä sataa laariin vielä kauan sen jälkeenkin kesälomarahojen yms. muiden muodossa. Ja nämä edut konkretisoituvat juuri silloin, kun itse jo voihkit uusien, vielä mahdottomilta näyttävien haasteiden parissa ja mietit tuleeko tästä ikinä mitään. No nyt kävi taas juuri näin. Sain jälkikäteen viime viikolla vielä lisä-bonuksia liittyen hyvään viime vuoteen ja sitä edeltävien vuosien panokseeni tietyn asiakkaan kanssa. Olin hyvin tyytyväinen työntekijä viime perjantaina. Vaikka aherruksesta palkittiin rahalla, ei se ollut se raha, vaan se, että myös budjetissa näkymätön väsymätön sitkeä työ nostettiin oikeasti näkyväksi. Juu, kyllä minä kirjoitin siitä keväällä konkreettisen listan, kun huomasin, että asiaa pohdittiin. En ole naiivi. Kuka minut nyt huomaa, jos en itse avita tekemällä asioita näkyväksi ja luettavaksi. Se ei vähennä tyytyväisyyttäni. Onni ja ansio, kyllä minä tiedän, että molemmilla on paljon tekemistä tässä elämässä sen kanssa, miten menestytään. Ensin on onni, että juuri sinä satut paikalle juuri silloin kun tilanne on päällä ja sitten on ansio, tartut tosiaan asiaan, tajuat sen arvon ja viet sitä eteenpäin kohti maalia sitkeästi. Mitä se kenellekään kuuluu, epäilitkö matkalla noin 20 kertaa sitäkin casea ja onnistumisen mahdollisuutta. Se meni lopulta maaliin ja voitto tuli. 

Tänään palaa töihin myös esimieheni. Odotan jännityksellä fiiliksiä. Johdon vaihtuminen koskettaa häntä enemmän kuin minua. Lisäksi ehdin jo saada konkreettisia myyntiyrityksiä käyntiin viime viikolla, joten sparrausta ja hyväksyntä-kierroksia tarvitaan. Oikeasti, voiko elokuisena maanantaina olla näin hyvä työvire?


 

 

maanantai, 31. heinäkuu 2017

Kesälomalta paluu

Kesäloma oli ihanan raikas tuulahdus. Tänä vuonna kaikki, rentoutuminen, sopuisa perhe-elämä ja kiinnostavat harrastukset, onnistuivat täyttymään kesälomalla todella hyvin. Pysyttelin tietoisesti poissa sähköposteista ja en juuri pohtinut työmaailman asioita. Paitsi uutisista. Loman lopussa minulla jo heräsi kiinnostus palata takaisin ja ryhtyä hommiin. Tarvitsen sen tunteen. Jos sitä ei syntyisi loman loppupuolella, olisin kyllä pulassa.

Nyt silmäilen sitten budjettiani ja toteumiani ja no, tänään on vasta ensimmäinen työpaivä, niin lähinnähän tuo huvittaa. Eipä näytä tällä saralla tulevan tänä vuonna mainetta ja kunniaa minulle eikä taida tulla myöskään meidän tiimille. Uhkaakohan se minua ja työmahdollisuuksiani jatkossakin? Pomo on tietysti yhä lomalla. Joten, tämä on pakko nyt ensi alkuun ottaa haasteena. Yrittää siis ensin itse täysillä miettiä vaihtoehtoja, enkä lannistu heti. Vaikka joskus tuntuu, että kasvaneesta byrokratiasta johtuen en saa tehdä enää mitään itsenäisesti.
Eikä huvittaisi yhtään alistuminen siihen, että asiat, joiden piti (jonkun muun toimesta) edetä kesälomalla eivät ole edenneet. Kun kuuntelee työkavereita kesäloman jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä, tulee sellainen olo, että onko meistä yhtään mihinkään. Valitettavasti sain kuulla, että jokainen keväällä naamastaan harmaalta näyttänyt työkaveri on loman sijaan vaihtanut työpaikkaa. Tämäkin on yhä yleisempää nyt, kun työmarkkinoilla on taas imua. Onnea matkaan ja toivottavasti saamme tilalle yhtä lahjakkaita tyyppejä. Pistää tietysti harmittamaan se, että joku taas harjoittelee ensimmäiset puoli vuotta. 

Oli pakko palata tänne, koska tajusin viime vuoteen palattuani, että herramunvarjele, tunnelmathan ovat muuttuneet täysin. Mitä ihmettä on tapahtunut muille? Olen vissiiinkin ainoa sokea tässä veneessä.





 


   

tiistai, 13. kesäkuu 2017

Poikki

Herään aamuun väsyneenä. Nukuin huonosti, koska päässäni pyöri keskusteluja. Ihmisiä pitäisi ymmärtää sellaisina kuin he ovat. Pyrin antamaan tilaa ja kuuntelemaan. Aina en osaa. Joskus olen skeptinen ja joskus minulla on vuoren kokoiset ennakkoluulot siitä, mikä on vastapuolen tarkoitusperä. Vastapuolen? Miksi en osaa ajatella, että siinä on kanssamatkustaja ei vastapuoli. Toisaalta, sekin minua väsyttää, että minun pitäisi aina olla se joka ymmärtää ja osaa ottaa huomioon. Sopeutuu ja luovii läpi. Otetaanpa nyt etäisyyttä ja ilmaa tähän väliin vähän enemmän. Tarvitsen näköjään lomaa myös harrastuksistani.
Vessan peilistä katsoo näppylänaamainen olento. Pistikö ne äkäiset hyttyset sunnuntaina naamaankin? Jalassa kutisee muutama paise. Mietin olisiko hotellissa voinut olla luteita, jopa. Naurettava ajatus Suomessa.
Aamukammassa on enää 7 piikkiä ennen kesälomaa. Ajatus lisää hetkellisesti uupumustani, sillä mielessäni on tekemättömien mahdollisuuksien vuori. Tämä ei ollutkaan selkeä työnkuva. Höpsistä, ryhdistäydy nainen. Tämä on aivan selkeä työnkuva, kunhan vain lakkaan olemasta näin säikky. Toisaalta, kuluneen vuoden aikana minulla oli vain yksi toimialan koitos. Hävisin sen. Mikään ihme, jos tuntuu pahalta ja väsyttää, jos tähän pysähtyy. Täytyy minun pyrkiä ymmärtämään itseänikin. Pelottaa, kun en menesty. Väsyttää, kun en tiedä mihin suuntaan menisin. Uuvuttaa, koska luonteeni haluaisi lähteä ja kiireesti. Mutta tähänkin on hyvä saada etäisyyttä. Loma tulee tarpeeseen. Lepään. Saan aikaa ajatella elämääni ja sitä mikä päivän kirkastaa. Töitäkin tarvitaan. Kun huilaan tuon kesäloman, alkaa se mielenkiintoinen  vuosi, jonka aikana oikeasti paljastuu totuus siitä, minkälaiseen veneeseen läksin soutajaksi. Tämä joko onnistuu tai ei. Niinhän se elämässä on. Eikö se edelleen ole parasta, että olen kiinnitettynä soutajaksi juuri tähän veneeseen. Että minulla on mahdollisuus olla osa myös onnistumisen tarinaa.  

tiistai, 30. toukokuu 2017

Kevätväsymystä

Olen nyt vuoden työskennellyt tässä uudessa tiimissä ja minusta on alkanut tuntumaan, että työskentely ei johda edelleenkään kaupantekoon. Miten turhauttavaa. Käsissäni on hyvä ratkaisupaletti, tarve löytyy, mutta kohderyhmälleni ratkaisu on vaan liian kallis ja kilpailijoilla on lähes yhtä hyviä, mutta ennenkaikkea huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja. Hei, sehän kuulostaa tutulta, aivan samaa virttä veisasin reilut 1,5 vuotta sitten. Mikään ei siis tietyllä tavalla ole muuttunut. Ja siksi minua kesäloman siintäessä taas niin väsyttää. Minun polttoaineeni eli innostukseni kuivuu kokoon hävittyjen kauppojen keon kasvaessa. Panikoidun. MItä minun nyt seuraavaksi kuuluisi tehdä?
Kohderyhmät, tiimit ja niin edelleen ovat johdon pätevämmissä käsissä, minulla ei ole niihin sananvaltaa. Voin toki jatkaa työntekoa, pomohan ne ohjeet antaa. Hyvähän se on asiakkaille myöskin parhaat käytännöt esitellä ja ehkä joskus jollakulla on varaa ostaa parasta. Mutta miten saisin sen käytännössä tapahtumaan nopeammin? Voiko oppimiskäyrä laskea ratkaisun hintaa tarvittavalle tasolle? Onko köyhällä varaa ostaa huonoa? 
Syksyllä tulee uunista ulos myös uusia innovaatioita. Jos vain nyt sulkisin silmäni omalta paniikiltani vielä hetkeksi. Vetäisin henkeä kesäloman. Nauttisin asiakkaiden seurasta (edes) seuraavat lomaa edeltävät 4 viikkoa ja malttaisin olla suunnittelematta omaa uutta reittiäni vielä. 
Mikä on parasta mitä voi tapahtua: että uusi resepti lyö syksyllä itsensä läpi ja asiakaskuntani oikeasti lähtee vetämään.
Mikä on huonointa mitä voi tapahtua: Että tämän toimialan tiimi lopetetaan kannattamattomana ja minä jään ilman työtä.
Todennäköinen aikajana: seuraava vuosi tai kaksi.
Kyllä kai minä sen voi odottaa. Työelämää on takana jo sen verran ja jäljellä ainakin 16 vuotta. Kaikenlaista on jo koettu. Ei nämä nykyisetkään asiat hetkessä ratkea. Kehitys on jatkuvaa suunnan uudelleen laskemista.Se on se: " Rakenteita muuttava rakenteissa muuttuva taloussubjekti"  nääs :) Kiristetään siis vyötä tässä kuskin paikalla ja edetään kohtia huomista muiden viitoittamalla tiellä asiakkaalta asiakkaalle. Loma on kulman takana.