Viikot vierii eteenpäin ja tilanne hankaloituu koko ajan. Teen paljon töitä ja kaivelen asiakkaita, tuntuu, että en saa oikeaa kontaktia, koen annoskateutta työntäyteisiä kollegoita kohtaan, hyperventiloin, yritän uskoa itseeni ja väsyn kaikkeen. Tämäkin kokemus on varmasti todella hyvä, mikäli ikinä pääsen tästä jaloilleni. Ja tämä kaikki, sehän todellakin päätttyy huonosti, mikäli en pääse niille jaloilleni. Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan. 

Nyt joudun todella kaivelemaan kaiken luovuuden itsestäni. Ja toisaalta, joudun oikein pidättelemään, että pysyisin vain sillä tasolla, että en yritä ulkoistaa ongelmaa itsestäni jonkun muun syyksi. Toivon joka päivä, että saisin aikaiseksi läpimurron. Saan öisin, kello 3:30 ahaa-elämyksiä, jota herättävät minut. Mietin, olenko liian stressaantunut tilanteesta. Minähän halusin tähän ja minähän tiesin, että tämä ei tule olemaan helppoa. 

Maailma tuntuu kaikenkaikkiaan hyvin vihamieliseltä. Sovin turhiksi tietämiäni tapaamisia vain, koska toivon jotain kättä pidempää. Kaikki on niin pitkässä juoksussa, että en käsitä sitä. Kirjoitinko jo viimeksi, että olen joskus pelannut yrityspeliä, jossa ajauduin keksimään itselleni tekemistä. Pelin purkutilanteessa sain siitä satikutia. Tämä on se tilanne. Se tilanne jossa oikeasti pitäisi herätä ja irrottautua ja astua syrjään. Syrjään siis tästä mikä ei onnistu, jonnekin missä minulla olisi parempi onnistumisprosentti. Voihan mentori, kuka auttaisi minua nyt hahmottamaan, miten etenen.