Niinpä se hurahti kesäloma, taas yksi sellainen. Enkä saanut kaipaamaani, "onpa kiva päästä takaisin töihin"-fiilistä. Joinakin kesinä olen oikein odottanut paluuta, nyt on vaan sellaiset jännät, oisko jopa alistuneet fibat. Jotain tapahtuu taas kun uusi työvuosi, lukukausi, starttaa ja en ehkä ole valmis siihen mitä tapahtuu. Se taitaa kuitenkin johtua viime vuosista, oudoista raskaista Korona-ajoista ja ilmastonmuutosten aiheuttamista säämuutoksista, uudesta hallituksesta ja sen sellaisesta. Moodi on "nyt selvitään", lupa ei ole ole odottaa mitään mahtavaa ja hyvää. Minusta tuntuu, että myös Plan B ja C on kuopattu, täytyy katsoa maailmaa uusin silmin ja tehdä uudet suunnitelmat. Tämä syksy on sitä varten.

Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi työn menetys. Koko työpaikka voisi kaatua tekoälyn mullistaessa maailmaa. Väärin, pahinta olisi kuitenkin terveyden menetys, tai jonkun läheisen terveyden menetys ja kuolema. Siis se sama uhka, mikä on itseasiassa aina olemassa. Hei mikään ei ole sittenkään muuttunut, nyt vaan perehtymään tilanteeseen. Missä mennään, mitä on tehtävissä, mihin pystyn. Kyllähän minä, joka valmistuin keskelle lamaa, nyt tämän osaan. Osaan sekä venyttää penniä (nykyisin senttiä) ja etsiä mahdollisuuksia. Olla avoin ja oppivainen, valmis raatamaan. Ei ikä mitään muuta. Johan huomasin kesällä lapsenlapsia hoitaessa, että vanha minä sieltä äkkiä tuli takaisin, hyvine ja huonoine puolineen. Kaikki se, mikä minuun on aikojen alusta kasvanut, on vaan kerrostunut ja jäänyt tämän viime vuosien elämän alle. Mutta sipulin voi aina kuoria. Kuivan kuoren sisältä tulee makoisa, meheväarominen ja voimakas mauste. Ja jos sitä paistaa kauan voissa ja etikassa, se muuttuu makeaksi. Kumpikin maistuu hyvältä. Kummastakin saan ilmavaivoja. 

Oli siis palauttava kesäloma, koska en halunnut takaisin töihin. mutta en ole missään eläkeiässä ja halusin tai en, elanto on ansaittava. Eikö olekin hienoa, että tämän kesä lopuksi, minulla on työpaikka, johon palata sitä tekemään. Nyt avaan pullottavan sähköpostini ja katson, mitä minulle on syksyksi luvassa, vai onko mitään. Ja en stressaa, koska elämä etenee kuitenkin.