Viimeisenä työpäivänä ennen lomia väsyttää hitokseen. Silmäilen lävitse tarjouspyyntöä, jota emme ole olleet valmistelemassa ja päätä olla lykkäämättä lomiani vastatakseni siihen. Koska emme ole olleet sitä valmistelemassa asiakkaan kanssa. Olen pettynyt itseeni, mutta tämä on kokemuksen ääni. Jos en minä niin joku muu kollega jostakin muusta yrityksestä on. Joku, jonka asiakas haluaa. Olen pettynyt itseeni. Aloitin pienessä start-upissa ja olisin aikaisemmin saanut tarjouspyynnöstä virtaa ja lähtenyt yrittämään vakuuttaa asiakasta. Olen kyynistynyt, liian kokenut. Vanha ja väsähtänyt nykyiseen työhöni. Työskentelen vain nk. mukavuusalueellani. En polta energiaa ilokseni.

Tämä on sinetti sille, että kun palaan lomilta, pistän välittömästi sisälle hakemuksen muualle. Minä tarvitsen intoa ja virtaa työhöni. Haluan innostua ja innostaa. Nukkumalla monta päivää nyt putkeen löydän sisäisen ääneni, joka ohjaa minut jonnekin, missä viihdyn. Kultaisen häkin kalterit on joskus rikottava ja lennettävä taas ulos, vaikka se on tuntunut jotenkin järjettömältä. Nehän kiiltelee kauniisti auringossa ja verotilastoissa nuo kalterit. Haihattelua tai ei, nämä viimeiset työvuodet haluan tehdä jotain mikä iskee nemmän kipinää. Nyt on tullut sen hetki. Suunnittelen sen siirtymän lomani aikana. Rentouttavaa kesää kaikille!