Tällä hetkellä minusta tuntuu, että työtehtäväni on ensimmäistä kertaa vuosikausiin tasapainossa tavoitteisiini nähden. Minulla on kokoajan keskimäärin 5 avonaista tehtävää, joiden kesken jaan työpanokseni. Niitä on ihan kohtuullisen helppo priorisoida. Käydän siihen ruutuvihkoon piirreltyä kuviota. Ja tunnen suurta työniloa ruksiessani tehtäviä, mutta myös kirjatessani uusia.
Jos katselen ympärilleni ja mietin, voisin ehkä olla huolisaani siitä, että kauppa ei näytä käyvän muilla yhtähyvin kuin minulla. Loppujen lopuksi työpaikan tulevaisuus on meidän kaikkien yhteisillä hartioilla, eikä minun vaatimaton panokseni sen kummemmin pelasta kuin tuhoa tätä venettä. Meillä kaikilla pitäisi mennä yhtälailla hyvin. Mutta myyntisyklit ovat pitkiä ja tässä on vielä 1,5 kk jäljellä tätäkin vuotta. Kyllä kai ne ehtii mukaan. Ilo on kuitenkin itselläni niin kova, kun aavistelen että tästä on tulossa oma ennätysvuosi. 
Mitä olen oppinut viime kuukausina? No oikeasti, en ehkä mitään. Olen vain paiskinut töitä. Hyödyntänyt kaikkia työkaluja täydellä teholla, koskapa asiat eivät meinaa pysyä päässäni. Olen selviytynyt ja nauttinut. On kai tällaisia hetkiä joskus aiempina vuosiankin ollut, mutta tämä työ, johon vaikuttaa nousukauden loppumetrit, Suomen maan rajallisuus ja käsittämättömällä nopeudella kehittyvä teknologia, on altis muutoksilla. Olen riippuvainen myös siitä, miten asiakkaillani menee. Nyt on hyvä aika ja siksi minä kirjoittelen positiivista juttua.