Koittaa vähän pitempi sairasloma ja itseä jännittää miten se ihmisen poissaolo työmaalta sujuu. Eipä tässä ole vaihtoehtoja ja toki oma toipuminen jännittää enemmän. Poissaolon pituus on hiukan epävarma, yhtäkkiä ajateltuna sekin haluanko itse kiirehtiä takaisin ja kun palaan niin millainen lovi on tavoitteissani ja mitä siitä puolestaan seuraa. Niinpä, ainahan se myyjällä on näin. 

Kevään alku on ollut hyvä ja minusta rohkaiseva. Tietysti olen odottanut, että sota alkaa syömään kaupantekoa meilläkin. Voi olla, että juuri seuraavina kuukausina se konkretisoituu. Toipuminen ei ole lomaa. Enkä jaksa murehtia. Haluan ennalleen, sikäli kuin vanheneva ihminen koskaan mistään tulee ennalleen. Onneksi lempi vuodenaikani on käsillä. Kevät on toivoa täynnä. 

Kävin juuri jotenkin optimistisen kehityskeskustelun. Siis hyvässä hengessä. Voihan se tietysti olla, että työnantaja jo ajattelee olla lempeä ja uskoa siihen, että kehittymiset on kehitytty ja parhaani yritän sopeutua. Se on ehkä parempi sana, minä otan käyttöön uusia ohjeita ja järjestelmiä heti kun ne tulevat ja yritän kovasti saada homman rokkaamaan. Sopeudun siis jatkuvaan muutokseen. En ole matkalla minnekään suureen vaan elän arjessa. No nyt se nähdään miten oma pomo selviää töideni sijaisena. Hyvä, jos palvelee asiakkaitani kunnolla.