Liekö vuoden alun ja tipattoman tammikuun aiheuttamaa, mutta tunnen olevani täynnä tietynlaista tarmoa. Yhä edelleen minua houkuttelee suunnattomasti tämän vuoden tavoitteen asetanta. Työnantajalla on tottakai suunnitelmansa, jotka kuulemme kohta, pian tai ainakin ennen Q1: sen loppua, toivottavasti :D. En ymmärrä miksi kuulemme kaikki tavoitteet aina niin myöhään. Eikö ne olisi yhtä helppo lanseerata joulukuussa? Mutta tietysti maailma muuttuu kokoajan myös markkinoilla niin nopeasti, että se olisi vanhanaikaista. Minä olen katsos jo vanhanaikainen työntekijä, kun kaipaan selkeitä päämääriä ja tiedotusta. Ja ehkä myös siksi roikun epätoivoisesti työnantajani Somessa ja ryhmissä ja tankkaan sieltä mitä on tapahtumassa. Markkinointihan sen näyttää kuitenkin tietävän :D. 
Harrastuksisa olen päätynyt kolmeen lajiin. Yksi liittyy liikuntaan, toinen mielenrauhaan ja kolmas kulttuuriin. Tältä vuodelta kielitaidon ylläpito vielä uupuu. Ehkä löydän siihen vielä kesäksi jotain. Tärkeintä on, niin kuin hyvin tiedän, että harrastuksia on tarpeeksi, etten pelkästään jää illalla kotiin ja uuvu tv-sarjojen ääreen. Tämä on tärkeää etenkin nyt, kun teen näin helvetin paljon etätyötä. Etätyö on niin yksinäistä. Jaa miksikö sitten teen sitä, no kun aamuisin väsyttää ja työtila toimistolla on kuin jääkaappi. Ei sinne tarkene mielellään palelemaan. Niin ja mies vie auton. Jos työnteko on täällä kotona yhtä helppoa kuin toimistolla, miksi käyttäisin pari tuntia päivästä siirtymään. Siitäkin huolimatta, että silloin näkisin muita ja kenties saisin ideoita. Voi ei, muutettiinko me sitten kuitenkin liian kauas työpaikalta?
Työrintamalla ajattelin pohtia oikein kunnolla juuri tänä vuonna sitä, mitä teen ennen eläkkeelle jäämistä. Olen jotenkin jumittunut pyörimään negaatioiden kautta. Mitä jos nyt vaan hahmottelisin enenmmänkin mahdollisuuksia ja yrittäisin niiden kauttaa löytää lisää innostusta. Kaikenlainen kevytyrittäjyyskin on nykyään mahdollista. Sellainen voisi olla kuin harrastus.