Tällä viikolla kohtaamieni tapahtumien jälkeen jäin taas hetkeksi pohtimaan omaa maailmankuvaani, tehtävääni ja mahdollisuuksiani toimia kohderyhmässä. Tiedän, että juuri arvelin sen riittävän työn sisällöksi, että vain tapaisin asiakkaita, esittelisin ratkaisuja ja nauttisin tilanteista. Mutta lopultakin on aika selvää, että en voi vaan "tavata ja kahvitella", mikäli en koe sytkärini toimivan. Haluaisin nähdä kun viisauden ja toivon liekki leimahtaa ja pääsemme rakentamaan kauan kaivattua uudenlaista ratkaisua. Miten naiivia, mutta sepä se on työni sielu. Ja sitä varten minun on pidettävä hengissä myös oma liekkini.

Minä olen tasapainoton. Ei, minä olen tasapainotteleva. En maanis-depressiivinen, mutta ehdottomasti polttoainetta jostakin (työ)elämää suuremmasta missiosta kaipaava. Toiset ihmiset innostavat minua, olivat he sitten innostuneita asiakkaita tai innostuneita kollegoja. Minulla on ollut ilo ja kunnia tuntea innovaattoreita, niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa olemassa olevan totuuden ja isojen yritysten ylivallan kehityksessä. Niitä jotka näkevät haasteissa mahdollisuuksia ja keksivät tavan maalata yhä suuremmalla sudilla tulevaisuutta kankaalle ja jopa sen yli. Niitä, jotka saavat sen liekin syttymään, minulla ja asiakkaillani. Niitä, jotka organisaatiossa koetaan aika usein alkuhuuman hälvettyä liian kalliiksi, haitaksi, jotka on laitettava kuriin ja nuhteeseen. Joo joo, tiedän, että tilanteet ovat haastavia.

Silti. Yrityksemme "Nokialla" työskennelleet organisaation rakentajat, nuo minulle byrokratian sanansaattajina näyttäytyvät, heti johtoasemaan palkatut, keskenään pelottavasti kaverukset, (yhden yhtiön kasvun ja tuhon nähneet), älkää viekö minulta myynnistä intoa ja valon näyttäjiä. Emme pärjää noille kilpailijoinamme oleville suurille organisaatioille hinnalla, emme tieto-taidolla, emme maineella, me pärjäämme vain olemalla hyvin innovatiivisia ja muuttamalla maailman käsityksiä. Voi miksi olen itse tällainen tylsä insinööri, haluaisin ravistella rakenteita lujuuslaskelmien sijaan. Ehkä siksi pääsin siitä palkki-testistäkin läpi vasta kolmannella kerralla. Joku voima minussa tuntuu aina pyörivän väärään suuntaan.