Lomien jälkeen kollegoilla on iloinen ilme ja jälleennäkeminen lämmittää mieltä. Minä olen ollut jo viikon töissä ja vastauksena kysymykseen mitä kuuluu, lataan kehiin aidon työhaasteen lomakuulumisten sijaan. Se on niin väärin, tiedän, mutta itsehän kysyit. Ulkomainen kollegani on lisäksi opastanut, että kysymykseen mitä kuuluu ei oikeasti kuulu vastata avautuen siitä, mitä kuuluu, vaan olla pelkästään positiivinen ja kysyä vastakysymys.Mutta minä olen suomalainen ja pohjanmaalta. Jos joku on kiinnostunut minun kuulumisistani, niin annahan kun kerron.

Työmatkalla kävelen hitaasti ja nautin kun aurinko paistaa syksyisen kauniisti. Yritän motivoitua. Luoda mielikuvaa hyvästä olotilasta. Millainen se olisi, mitä olisi tapahtunut ja millä askelmerkeillä sen saavuttaisin? Jo ensimmäinen kysymys tuottaa ongelmia. Aurinko paistaa niin kauniisti, että minusta tuntuu, että hyvä olotila on nyt. Tässä. Minulla on työpaikka, johon kävellä aamusella. Heräsinkin aamulla ennen kellon soittoa, joten olen nukkunut tarpeeksi. Jaksoin pistää aamupalan jälkeen tiskikoneen päälle ja pyyhkiä keittiön pöydän, joten kotiin olisi iltapäivällä mukava palata. Eli lomasta lienee vielä liian lyhyt aika, koska työvaihde ei ole selvästikään päällä. Minä vaan nautiskelen enkä suunnittele tavoitteellisia asioita. Katsoin, että tiimini kick-off on vasta syyskuussa, tämä ei kyllä nyt vetele. Motivoitusmisyritykseni on liian abstrakti.

Yritän moitivoitua vol 2. Kaivan esiin tavoitteet ja meneillään olevat caset. Täsmääkö yhtälö ja kuinka täytän mustan aukon. Varovasti katson myyntiraporttia ja nyt tärppää, alkaahan se ahdistuksen poikanen sieltä herätä polttoaineeksi. Anna auringon paistaa niille, jotka ovat kesän tehneet töitä. On minun vuoroni lähteä tavoittelemaan organisaation antamaa tavoitetta. Hyvä olotila on se hetki, kun jouluna kirjoitan tänne, että saavutin sen.