Olen ollut todella stressaantunut elämästä. Töissä kaikki kehittyy valtavaa vauhtia ja minä senkuin tumpleloidun, some on aivan liian työlästä seurata ja silti yritän, äiti-vanhus voi huonosti, tytär oireilee masennusta ja siksipä en oikeastaan yhtään ihmettele, että myös minä herään öisin kuolemapainajaisiini pohtimaan miten vielä selviäisin seuraavaan päivään.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä se oli työstressiä ja yritin pitää itselleni puhuttelun aiheesta. Yleensäkin minun jos jonkun pitäisi KOKO ajan muistaa ottaa suurin osa asioista huumorilla. Olen niin saakelin tosikko ja päämäärätietoinen puurtaja. Mitä sitten jos asiat viivästyy, älä stressaa. Mitä sitten, jos ne menee pieleen sinusta riippumattomasta syystä, älä stressaa. Mitä sitten jos ne ei onnistu lainkaan, totea se tosiseikka vaan ja jatka. En ole yrittäjä vaan tietotyöläinen. En voi kuin pelata näillä palikoilla jotka työnantajaltani saan. Pomo ottaa vastuun päätöksistä. Kiitos siitä.
Viime yönä se oli yleistä kuolemanpelkoa. Sydän väpätti ja kurkkua kuristi. Pelkäsin, että nyt se tapahtuu. Minä saan elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen tai ehkä sydänkohtauksen tai ainakin hajoan henkisesti. Mutta se meni ohi. Aamulla ajattelin, että hyvänen aika. Yritänköhän minä nyt liikaa. Ja jos näin on, niin mistä tämä liikayrittäminen on minun pieneen elämääni uinut. En kai perhana vieköön vertaile itseäni muihin. Työpaikan Menestyjiin. Siloisiin some-profiileihin, joita löytyy etenkin markkinoinnin porukasta. Onnellisiin ja hyviin kasvattajiin, joiden jälkeläiset ovat elämäänsä tyytyväisiä. Voi apua. Se taitaa olla retriitin paikka. Kaikki sovellukset kiinni ja hiljaisuus.
Elämästä on tullut niin kiireistä, että ainoa positiivinen seikka alkaa näkyä, olen alkanut harkita juomista.Tuntuu, että alkoholilla alkaa olla negatiivinen vaikutus hermostooni. Ai viimeinkin, kysyy joku työterveyslääkäreistäni varmaan tyytyväisenä. Niin. Viimeinkin se on napannut kiinni suoraan näihin kuolemanpelkoihini. Päässäni on niin omituinen fiilis, että mikä tahansa on nyt napannut kiinni. Ehkä minuun on oikeasti iskemässä joku sairaus. Univaje nyt ainakaan kenellekkään tee hyvää. Pitäisiköhän kaivaa jostain verenpainemittari esiin ja kokeilla mitä se näyttää.