Vuoden vaihde lähestyy ja tämän vuoden työ on tehty. Tästä tuli nyt harmittavasti lähimenneisyyteni ammatillisesti huonoin vuosi. Suomen talousuutisten valossa olen ehkä yksi monista, mutta organisaatiossamme on toisin. Aika moni kollegoistani ylsi paljon yli tavoitteensa ja suorastaan loisti tänä vuonna. Olen kateellinen. Ärsyttää. Ja ajatteleminenkin väsyttää. Vaikka tiedän toimivani alalla, jossa tilanteet vaihtelee ja joku päivä aurinko kenties paistaa minulle ja asiakkailleni, niin ei se nyt lohduta. Ja näinhän minä tämän katastrofin tulevan jo kesällä. Mikään yllätys kehno vuoden lopputulos ei siis ollut. Mutta harmittaahan se, että toiset osasivat käyttää pelimerkkinsä paremmin. Olin ihan asialla kun hain itselleni seuraavaa vaihtoehtoa ja muita tehtäviä. Jossain on pakko mättää. Mutta sitä vaihtoehtoa minulle ei suotu. Tässä sitä nyt sitten kärvistellään, kun ei muuta voida.

No mitä tapahtuu seuraavaksi? Joudun katselemaan tympeää osaani muuten niin loistavista tilastoista seuraavat palaverit, joissa menestyneitä ja koko yrityksemme menestystä hehkutetaan. Mikä osattomuuden kokemus se tuleekaan olemaan. Veikkaan, että sydämeni tulee olemaan musta kuin lakritsa. Vaikka toisaalta mikä ei tapa se vahvistaa. Kaikenlaista etukäteen ajatellen vähemmän innostavaa häppeninkiä on siis tulossa. Kehityskeskustelukin on jo allakassa. Ah, en tiedä vielä miten syvällä mieleni silloin lepää ja mitkä sanat pomoni valitsee. Jostakin, vaan sano mulle mistä, pitäisi kuitenkin kaivaa esille taas työssä tarvittava tsemppi ja into ja vakuuttaa, että joo, tilapäistä on. Löytää tunne, että tässä on minun tehtäväni ja takapakista huolimatta eteenpäin menen.

No minulla on kuitenkin  työpaikka ja edelleen hyvä työpaikka. Vaihtoehtoja ei ole. Mieheni on yhä lomautettuna. Eiköhän tämä riitä takaamaan motivaatiota yrittää vielä vuosi. Kiukutella ei vaan voi,  nyt tehtäväni on taata taloon myös leipää ja asuntolainan lyhennys. Pidetään siis katse ei viime vuoden menestyksettömyydessä vaan ensi vuoden toiveissa. Vuodessa ehtii tapahtua taas paljon. Toivon itsemme takia, että hyviä asioita. Samaa toivon kaikille muillekin. Voi kun koko Suomella menisi taas hyvin, jokaiselle riittäisi onnea ja iloa jaettavaksi saakka.