Heikosti mennyt asiakaspäivän takana ja harmittaa. Pimeän tihkuisen kävelylenkin aikana pääsen totuuden äärille. Ensin tietysti sätin mielessäni asiakkaan edustajaa. Mikä taukki ja niin väärässä, sekä oliko vielä ylimielinen asennnekin... Hmph.Oikeasti toivonkin, että jokainen pelkästään euroja laskeva rahakirstun vartija saa sen mitä ansaitsee eli paskat sovellukset ja tietoturvariskit. Mutta sitten, entäs ne liiketoiminnan työmyyrät, jotka ansaitsisivat oikeat ja nykyaikaiset työkalut joilla nopeuttaa työtä jota menestyäkseen tekevät. Muistan miten kerran, muutamia vuosia sitten, olin jopa vahingoniloinen. Ensin koko ratkaisua etsivät projektiryhmä hurrasi kuorossa ratkaisuille. Sitten Johtoryhmä murskasi ratkaisumme hankinnan ja päätti, että ratkaisuna alkoivat tehdä jotain olematonta omaa hankalalta kuulostavaa juttua. Keksimään siis pyörää uudestaan ja itse, se vasta kalliiksi tulee. Parin vuoden päästä oli katastrofi käsissä, kun tieto ei ollutkaan ollut hallinnassa ja tuotevirhettä oli toistettu, asiakkaat joutuivat kärsimään ja äänestivät tietysti jaloillaan. Ja yritysryhmä ajautui lopulta konkurssiin. Vahingonilon lisäksi harmitti kaikkien niiden työmyyrien puolesta. Minusta ne olisivat selvinneet, edellyttäen, että halusivat rehellisesti asiakkaiden hyvää, jos niillä olisi ollut kunnon ratkaisut jalostaa ja jakaa tietoa. No mutta, takaisin tähän päivään. Siinä sateessa talsiessani tajusin aika pian, että niin vain olin ottanut kontaktin täysin väärään henkilöön. Mikähän minut nyt taas johdatti väärille urille. Kiire vaiko tyhmyys? Johan olisi pitänyt asia oppia. Ja niinpä niin, itseään sitä saa kiittää tästäkin tapaamisesta ja päivän tasosta. Mutta aina mätiä omenoita tulee vastaan. Minä häpeän tyhmyyttäni. Otan taas kerran opikseni, enkä anna seuraavan kontaktoimani henkilön johtaa minua CIO:n juttusille, jos ratkaisuni hyöty on häntä varten. Jokainen meistä lopulta ostaa vain itselleen. Muiden hankinnat aiheuttavat muutosvastarintaa ja kitkaa. Onneksi huomisen asiakkaan edustajat etsivät itselleen ratkaisuja, häntä siis pystyyn ja pohtimaan miten siitä tulisi hyvä.