Tämän historiaan jäävän vuoden 2020 alkuvuosi on ollut yhtä juoksua töissä. Olen ollut suorastaan stressaantunut, koska organisaatiossa on vaihtunut johtoa ja suuri pensseli on sutinut meidän työntekijöiden iloksi nopeita muutoksia. Jotka on tietenkin tiedotettu etäpalavereissa, joissa kullekin kohdalle on varattu puoli tuntia. Muutoksen sisäistäminen on jätetty tapahtuvaksi itsekunkin omassa päässä. Ja koska minulla samaan aikaan on ollut myös tiiviitä asiakaskeskusteluja, joihin tietysti haluan viedä oikeaa tietoa, päässäni on välillä kiehunut. Olen jo monta kertaa katunut väsyneenä, että siirsin talvilomani keväälle. Viime viikolla peruuntui Lapin matkasuunnitelmat pääsiäiseksi ja Jääkiekon MM-kisamatka, eli lomasta tulee todella rauhallinen. Varmasti pääsen stressistä ja saan lomailla nyt keväällä ja kesällä ihan rauhassa vailla mitään stressiä matkoista tai liioista tapahtumista. Eheyttävää vai pelottavaa?

Pandemia on vaikuttanut työhöni toistaiseksi vähän. Olen aina tehnyt paljon etätöitä ja tavannut asiakkaitani virtuaalisesti. Tänään kuitenkin tajuan viimein, että koska minulla on aikaa istahtaa aamukahvilla ensin suvun yhteisille virtuaalikahveille ja nyt tähänavaamaan ensimmäistä kertaa ajatuksiani tänne, muutos on viimein lipunut  myös minun työnkuvaani. Asiakkaan ovat kaikonneet ketjureaktion seurauksena. Tulen varmasti kaipaamaan entisiä aikoja, jopa stressiä ja kiirettä vielä ennenkuin tämä on ohitse. Oikeaa tekemistä. Taloudellista turvaa. Niin ja kyllä minäkin tiedän, että maailma ei enää koskaan tule olemaan ihan samanlainen kuin mitä se oli ennen pandemiaa.

On monia asioita, jotka voivat muuttua parempaan suuntaan. Perheyhteys, välittäminen, lapsiin keskittyminen. Kukaan ei ole lähdössä enää mihinkään matkalle kokemaan jotain, vaan kaikki ovat vaan, ulkoilevat, keskustelevat ja on aikaa tehdä ruokaa. Ainakin omassa perheessä tämä näkyy näin. Olen miettinyt miten pandemia uhkaa meitä, mutta tullut siihen tulokseen, että eletään nyt kun vielä kaikki on hyvin ja huolehditaan sitten kun joku sairastuu. Stressi on niillä jotka ovat vastuussa. Suvustani kaksi onkin ollut selkeästi stressaantuneempia. Joskus on lohduttavan helppoa olla vain työmuurahainen ja kuunnella ohjeita. Maamme hallitukseen olen ollut niin tyytyväinen. Miten selkeää ja rauhallista viestintää. 

Ja niinpä tämä kevät ja ehkä kesäkin kuluu nyt odottaessa. Odotan että joku asiakkaistani kehittää testin, joku keksii mikä lääke tepsii ja viimeien ulos tulee rokote ja voimme viimein avata ovet ja palata kuluttamaan palveluita ja tekemään ostoksia. Nostamaan yhteiskuntaa jaloilleen. Uusille, varmasti ensin huterille, mutta kuitenkin.