Yksi ylimääräinen kuppi kahvia aamupäivällä, yksi seitsemän jälkeen illalla turhautumiseen lievennykseksi tehty liikuntaspurtti ja päivällä töissä raksit päälle yhden jo työstetyn tarjouspyynnön osalta.Joku näistä, tai kaikki yhdessä veivät viimeyön yöunet. Yöllä ehdinkin sitten miettiä kaikki epämääräisesti vaiheessa olevat elämäni asiat läpi ja ahdistua tilanteesta. Mitä muuta tapahtui? Puheeni muuttui syyllistäväksi ja haki sopivaa kohdetta vastapuolelta.Täytyyhän se syy nyt löytyä edes työpaikan suhteen muista, saamattomista osastoista, asiakasta kuuntelemattomista tuotepäälliköistä. Sisälläni kiehui. Aika tasaisesti olen turhautunut ja kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin, töissä ja kotona, elämäni tuntuu ahdistavalta. Näin käy kun innostus lopahtaa ja tajuaa että ei pysty tätä luovutustappiota nyt hyvällä jättämään ja jaksa yhtään mitään juttua nyt viedä maaliin. Miksi meillä ei ole sitä mitä asiakkaani tarvitsisi? Ikinä.
Nämä ovat niitä hetkiä, joilloin ei osaa oikein suunnata patoumiaan. Olen hankala, hankalin itselleni mutta taatusti latistan kaikki ne, joille avaan suuni. Siltikin, vaikka juuri viime viikolla valitin valittajasta. Miten ihmeessä onnistuin itse taantumaan sellaiseksi. Puoleen päivään mennessä tiedän, että olisi kannattanut jäädä viettämään etäpäivää ja ottaa etäisyyttä. Tai ehkä kannattaisi vieläkin lähteä tekemään etänä loput työt. Jos kiertää kehää, on väsynyt yöllisestä asioiden hautomisesta ja kesälomaan on enää 2,5 viikkoa, ei kyllä kannata riskeerata työelämäänsä tempolemalla täällä. Kaipaan asiakkaitani, minne ovat kadonneet ne kultaiset ajat, jolloin heitä sain tavata ja keskustelut olivat innostuneita? Jolloin oli vielä jotain annettavaa? Auttaisiko edes soittaminen? Syksyn suunnittelu? Mihin tämän ärsytyksen voisi turvallisesti vuodattaa? Hyvin brändätty työpaikkani ja intoa pursuavat kolleegani, minä vihaan teitä. Työnkuvani ei vastaa sisäistä tarvettani auttaa asiakasta.Lupauksia, joista ei tullut mitään, koska kilpailijat olivat nokkelampia. Miten te siellä naapuriosastolla voitte keksiä ja kehittää tällaisia tuotteita, joita asiakkaani eivät tarvitse? Oon jotenkin juuttunut tähän syyllistämiseen. Kuka tarvitsee sitä, mitä te olette sieltä tuutista painamassa ulos? Minun tehtäväni tässä organiaatiossa on löytää heidät. Niinhän se on aina ollut. Nyt vain olen ohjautunut vääriin organisaatioihin tarjoaman suhteen ja turhautunut. Nousen ja avaan silmäni. Syksyllä on kerta kaikkiaan suunnattava toisaalle. Kyllä se tästä.