Aika äkkiä positiivinen vire vaihtuu tuskaiseksi vääntämiseksi ja sen jälkeen alkaa tuttu rundi. Mitä muuta voisin tehdä -ajatus kiertää päässäni jatkuvasti. Tämä on oikea haaste alati muuttuvassa työpaikassa, sillä mitä jos tämä nykyinen hyvin palkattu työnkuvani tästä saataisiin vielä kirkastettua. Eilen Tj:mme ilmoitti organisaatiomuutoksista. Ne eivät vaan taaskaan koskeneet minua ja minua puhkikaluttua työnkuvaani. Katson tiiminvetäjääni toivorikkain silmin,  kirkastuuko tämä kuitenkin? Tai katsoisin, jos hän olisi täällä paikanpääällä joskus. Mutta ei, huominen vantovanikin on Skypellä.
Otan itsestäni tiukemman otteen. Aamukammassa on ENÄÄ 5 piikkiä. Älä hötkyile nyt mitään isoa tai sellaiseksi vesilasissa muuttuvaa. Odota syksyä. Näet ketkä kaikki ovat vielä täällä meillä ylipäänsä töissä. Mitään asioita kun ei kuitenkaan ratkaista omin voimin. Minulla ei lisäksi ole näkyvyyttä ytimeen. josko sinne kuitenkin olisi tiiminvetäjälläni parempi näkyvyys. Summaksi tulee siis se, että kun kevätlukukausi loppuu, minä olen budjettiani jäljessä 35%. Eihän se nyt vielä mikään paha ole...vaikka siltä kyllä tuntuukin. Hyvää kesälomaa! Aion unohtaa ihan kaiken ja katsoa koko maailmaa uusin silmin kun palaan. Niin siis lomaan on vielä 5 kriittistä päivää. Jotka aion selvitä kyllä.