Olen ryhtynyt yhä innokkaammin seuraamaan toisella silmällä erilaisia suuremman muutoksen elämäänsä tehneitä ihmisiä. Noita, jotka ovat vaihtaneet maisemia ja kuvioita oikein kunnolla. Tulkitsen tämän niin, että olet työelämässäni päässyt tiettyyn pisteeseen ja noin kuvaannollisesti taas läpeensä kyllästynyt. Tällä alalla, näissä maisemissa, yli kymmenen vuotta ja tämä jollain tavalla tuntuu olevan niinkuin tässä. Pientä pyörimistä, kosmeettista hoitoa työnkuvaan mutta aina uudelleen samat fiilikset. Minua kyllä joo kiinnostaa nähdä vielä vuoden vaihteen jälkeiseen aikaan. Ja johan olen monesti senkin todennut että vain muutos on jatkuvaa tällä toimialalla. Yritys on hyvä. Silti. Jos jäljellä on noin 15 vuotta aktiivista peliaikaa, mitä minä haluaisin tehdä nämä vuodet? Eikä nyt oteta sitä lähestymiskulmaa, että yritetään vaan pysyä kynsin hampain kiinni työelämässä. Sekin kun on yksi tämän maailman haaste, joka usein vielä konkretisoituu ennen eläkeikää.
Silloin tällöin tulee maaginen hetki, jolloin joku uusi asia tuntuu olevan mahdollinen. On sellainen olo, että voi valita miten toimii. Yleensä kaikkeen on ohjeet. Joskus saa olla luova. Jos saisi hyödyntää näitä hetkiä useammin. Kokeilla sellaisia lähestymistapoja, jotka voisivat tuottaa uuden lopputuloksen (laadun) varmistamisen sijaan. Hmm. 
Tähän on hyvä pysähtyä ja lopettaa koko ajatusleikki. Kaipaan selvästi uutta harrastusta, jolla voisin korvata työelämän laadunvarmistuksen tuomaa tasapaksua puutumisen tuskaa. Asiakas varmasti arvostaisi eniten, jos virkistyisin luovasti  vapaa-aikanani ja töissä jaksaisin sitten olla luja lenkki ketjussa.
Tai mitä jos antaa varmistamisen muille ja vaan heittäytyy luovasti kohti uusia tuulia?