Maaliskuu jo. Näin pitkälle pääsin, ennenkuin aloin havahtumaan erilaisiin uhkiin. Mistäpä kaikki taas alkoi, jollei muutoksen tuulista. Organisaatiotamme nimittäin myllätään uusiksi ja tällaiset "erityisherkät" ;) ihmiset kuten minä alkavat oitis tsiikailla metsää puilta. Tarpeeksi monessa epäonnistuneessa mylläyksessä mukana ollut ihminen ei kykene torjumaan korvan takaa kuiskivia ääniä samalla lailla kuin joskus. Ei minun tarvinnut asiaa kauaakaan pohtia, kun tilannetta eri puolilta katseltuani aloin miettiä, että mitä jos mylläys vie lopulta juuri minulta työpaikan. Onhan se ihan relevanttia. Nähty on sekin. Ja tältä siis tuntuu ihmisestä, joka täytti viime vuonna budjettinsa. Ja jonka vuoden alku on ollut ihan ok. Ainahan tilanne voi kuitenkin muuttua. Mutta sainkin hämmästyä, ensimmäinen fiilis olikin jonkintasoinen into. Jos minä vielä joutuisin työttömäksi, tai siis syvällä sisimmässäni oletan tai jotenkin tiedän, että joudun kyllä ennen eläkeikääni vielä työtä etsimään, olisi mielenkiintoista nähdä, minne elämänpolku seuraavaksi veisi. 

Minulla taitaa olla aika paljon erilaisia planB-tyyppisiä juttuja, joita haluaisin kokeilla, jos ei rahaa olisi pakko tienata. Kaikki on siis hyvin pakkasaamun auringon alla. Niin kauan kuin intoa piisaa, maistuu elämä hyvältyä, vaikka puute uhkaisi.