Tänään lampsin hyvin voimattomana töihin. Oli suuri kiusaus jäädä vielä tekemään etätyöpäivä, mutta arvelin sen menevän päikkäreiden nukkumiseksi ja minä niin haluaisin jo palata arkeen. Niinpä lähdin ihan työpaikalle töihin. Silti on hienoa, että olisin voinut tehdä myös toisin. Etätyö on vaihtoehto, jota arvostan. Olen huomannut, että minulla on hyvin introvertti puoli, joka haluaa välillä vetäytyä tekemään töitä rauhaan. Työpaikka on niin sosiaalinen. Täällä saa hyvän mielen jo muiden läsnäolosta. Ja joskus sitä haluaa vaan olla.
Kevään ensimmäisestä, aika paljon odottamastani, projektsta tuli pannukakku. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni huomasin, että emme täyttäneetkään asiakkaan vaatimuksia. Seikka oli kiistaton ja minua harmitti, sillä vaatimus oli mielestäni lähes yhdentekevä. Toivottavasti tämä ei ole vaatimus, joka estää meitä jatkossa osallistumasta kaikkeen. Se olisi pysähdyttävä katastrofi. Olen nähnyt panostukseni valuvan hukkaan jo aiemminkin, tuleeko tästä nyt seuraava miina, johon olen astunut.Sen näemme vuoden edistyessä.