Jäin miettimään viikonloppuna lukemaani elämäntarinaa. Miestä, joka jätti hyväpalkkaisen työnsä ja halusi vain joogata joka päivä. En sillä, että minä haluaisin joogata, se olisi aivan liian pysähtynyttä. Vaan sillä, että mitä minä oikeastaan haluaisin, jos minulla olisi vaihtoehtoinen tavoite tälle oravanpyörässä pyörimiselle.Olen nimittäin nyt juossut IT-maailman pyörässä maagiset 10 vuotta. Haistan haaveissani jo muutoksen tuulet. Tämä seuraava, on minun todennäköisesti viimeinen vuoteni näissä kuvioissa. Apua, minä kirjoitin sen, joten se tapahtuu.
Opiskelin ja harrastin joskus tulevaisuuden tutkimusta. Se oli todella mielenkiintoista. Viihde ja henkilöiden hyvinvointi ovat nousseet kantaviksi kaupallisiksi teemoiksi, juuri niinkuin silloin 15 vuotta sitten jo nähtiinkin. Tuloerot ovat kasvaneet ja turvattomuus lisääntynyt, mutta ei niin paljon, kuin luulimme. Olen aina halunnut olla kiinni tulevaisuudessa ja siksi tämä IT-maailma minua kiehtookin. Tässä ikäänkuin kulkee teknologian kehittymisen aallon mukana, aika edessä verrattuna tavikseen. Uusia ideoita ja  mahdollisuuksia tulvii tuuteista, ne on vaan valjastettava käyttöön. Tämän vuoden harppaus tulee olemaan iso. Haastava kuten aina. Odottakaamme sitä mielenkiinnolla ja hivenen epäilyksellä.
Eilen keskustelin mieheni kanssa aamiaispöydässä, että aika on helvetin lyhyt käsite. Elämäni ensimmäiset 50 vuotta lensivät ohitse yhdessä humauksessa. Nämä viimeksi kuluneet 10 vuotta olivat niistä nopeimmat. Jos seuraavat 50 vuotta ovat yhtä nopeita tai jopa nopeampia, minun kannattaa todella elääkin silmät auki. Jarruttaa mieluumin kuin kiihdyttää. Nähdä ulos ja laajalle mieluumin kuin vain tavoitteisiin, jotka työnantaja on antanut. Minun vastuullani on elää omannäköinen mielenkiintoinen elämä. Sille avautuu uusia ovia kokoajan. Kymmenen vuoden jälkeen on jo kokeiltava, mitä jonkun muun oven takaa vielä löytyy. Siitä olen aika varma. Ei ikä ole este kehittymiselle.