Olen löytänyt itselleni sopivan tavan elää työelämää.
1. Herään aamulla ja kuulostelen haluanko nousta ja ryhtyä johonkin. Jos en heti inspiroidu, annan mieleni vaeltaa hetken ja löytää päivän kalenterivaraukset.
2. Minkälaisia haasteita työelämä tänään tarjoaa. Voisiko niistä innostua?
3. Jos en inspiroidu mistään, mietin miten niille ihmisille käy, joiden elämällä ei ole tarkoitusta ja päämäärää.
4. Nousen väkisin ylös ja pesen kasvoni kylmällä vedellä.
5. Venyttelen jalat 
6. Tuijotan itseäni silmiin peilistä. Näkyykö vintillä valoa edelleenkään? No, eipä nyt mennä henkilökohtaisuuksiin eikä muistella menneitä paskajuttuja.  
7. Jos päivä tuntuu vaikealta viettää muiden parissa, jään etätöihin. Jo helpottaa. Koneen aukaiseminen tuo kuitenkin eteeni koko työelämän mahdollisuuksineen. Voin tehdä samat asiat missä vain. Mutta etätöissä minun ei tarvitse ottaa muuta kontaktia kuin työelämän kannalta tarpeelliset keskustelut. Turvallisesti skypellä. Yleensä työpäivä hujahtaa etätöissä yhtänopeasti ohitse kuin työpisteelläkin. Ergonomia on huonompi, mutta täällä ei toisaalta ole liian kylmälle säädettyä ilmastointia, joka saa minut palelemaan jatkuvasti.
8. Jos sen sijaan tunnen kuplehtivaa elämänjanoa, meikkaan ja lähden työkuteissa ihan työpaikalle, kunhan muistan ne paksut sukkikset ja villapaidan. Saan inspiraatiota muilta, olen asteen luovempi ja tunnen enemmän tiimihenkeä. Kiitän päivän kuluessa yleensä itseäni ja nautin ilmapiiristä. Vielä hauskempaa on, jos tapaan asiakkaita. Siinä on työn juju. Mahdollisuudet.

Maanantait on yleensä kamalia, tiistaista perjantaihin päivät kuluvat puolestaan kuin siivillä ja perjantaisin harmittelen sitä asiamäärää, joka ei vieläkään ole ratkennut. Taas on odotettava seuraavalle viikolle ja kannettava mukanaan listaa siitä, mitä pitäisi tehdä.
Olen kiitollinen tuosta etätyömahdollisuudesta. Se antaa minulle siimaa elää oman kyllästymiseni kanssa sopuisasti. Kestänkö tänään sosiaalisia työkontakteja paljon vaiko en ollenkaan? Tänään en kestänyt. Olen kotona kahvitunnilla. Olen kuitenkin pärrännyt sosiaalisessa mediassa. Siellä voin jättää sosiaalisen sormenjälkeni omalla tavallani. Oikeissa kontakteissa minua väsyttää nykyään moni asia. Ilmeisesti tällaisiakin aikoja tulee, eikä niistä tarvitse huolestua. Silti minua huolestuttaa se, että nyt kun olen antanut epäsosiaalisuudelleni pikkusormen, se veisikin koko käden. Jos kohta 8.katoaa listastani menetän jotain.