Syksyn kilpajuoksu on täydessä vauhdissa. Olen suoraan sanoen innoissani ja hapenottokyky tuntuu sopivalta. Jos olen itse innoissani, niin tiedän, että innostus välittyy myös asiakkaisiin. Tästä aukeaa monenlaista kutkuttavaa kilpailutilannetta lisää. Parasta onkin, jos kilpailu todella käydään meidän ja muiden ratkaisun tarjoajien kesken eikä minun ja muiden kollegojeni välisenä. Kunpa joku kertoisi tämän myös myynnin johdolle, joka juoksuttaa meitä paitsi kilpailijoita myös toisiamme vastaan. Olen onnen tyttö kun sain vaihtaa täksi syksyksi "sarjaa" ja karistin parin viime vuoden maitohapot toivoakseni suorituskyvystäni.

Ja tiedän. Myyjä aina veisaa valitusvirttaan ja keksii ulkopuolisia syitä sille, miksi menestystä ei tipu. Samaan aikaan parhaat kollegat takovat voittoja sen kuin ehtivät. Se sattuu. Mutta koska olen ollut myös huipulla, osaan ottaa tämän totuuden vastaan, taitella sen ja pistää rauhassa roskiin. On yksisilmäistä uskoa, että jokainen menestyy samalla konseptilla. Minun vahvuuteni vaativat tietynlaisen maaperän ja tottahan minä teen itsekin kaikkeni, löytääkseni sen taas. Tämän syksyn lähtötelineisiin pääsy vaati uskomattoman nöyrtymisen, minusta melkein ei ollut siihen. Onnekseni esimieheni olivat viisaita ja halusivat auttaa. Enkä halua enää muistella menneitä, vaan todellakin kiinnittää innostuneena katseeni taivaanrantaan ja lähteä puksuttamaan pitkää matkaa  I can-mentaliteetilla.