Blogini täyttää vuoden. Luin ensimmäisen kirjoitukseni ja yritin palauttaa mieleeni fiiliksiä vuoden takaa. Edessä oli myrskyiset ajat, mutta tänään voin paiskata itseni kanssa high fiven ja sanoa, että olet tyttö yhä veneessä.

Mistä kiitän itseäni, on se, että kanavoin, vaikkakin haparoiden ja välillä karilla käyden energiaani myös etenemiseen ja ratkaisun etsimiseen pelkän paskassa lillumisen sijaan. Ensimmäisessä blogissani puran sitä ärsyyntynyttä oloa, mitä tunsin...kun paineet kasvavat ja itsetunto alkaa horjua. Päätin antaa itselleni jo armon löysätä ja apropoo, se ei ollutkaan se mitä kaipasin. Tulin huomaamaan, että omasta itsestä huolen pitäminen on äärimmäisen tärkeää, tyydytystä tuottavaa ja juuri sitä minä ainakin haluan tehdä. Kyllä itsensä rakastaminen on hyvän elämän elinehto.

Itsetuntoni kitisi eniten töissä ja aiheutti lähinnä itselleni mielipahaa. Kateus ja paha olo ovat niin helvetin vääriä voiteita myyjälle, sillä niiden peittäminen asiakkailta ja kollegoilta vie energiaa. Ja kuka nyt tympeän ja stressaantuneen kalkkunan näköiseltä myyjän ratkaisua ostaa tai hänen kanssaan jaksaa yhteistyötä tehdä. Hain uutta tilaisuutta, alan vaihtoa, mitä vaan ratkaisua ja jouduin pettymään. Olin tosi avoin, kerroin kaikille miksi ja miltä minusta tuntuu. Ja sain myös huomata, että minun sanomani noteerattiin ja viimein sain uusia mahdollisuuksia. Ratkaisun tärkeä avain on varmaan se, että ennen viime vuoden alhoa, olin kuitenkin ehtinyt näyttää osaavani myös tehdä meilläkin asioita oikein. Olin joskus lunastanut paikkani ja joskus saanut paljon aikaan myynnissä. Niinpä pomot sen sijaan että olisivat vaihtaneet tehtävääni vaihtoivatkin kohderyhmääni. Miten viisaita he ovatkaan.

Ensimmäinen kuukausi on ollut upea. Minusta tuntuu, että olen taas oman veneeni kippari ja syksyn purjehdussäät lupaavat mielenkiintoisia reissuja ja keskusteluja asiakkaiden kanssa. Yleensä onnistunut retkisuunnitelma tuo mukanaan kauppaa. Täydellinen syntymäpäivälahja. Mukava lähteä lomalle näissä fiiliksissä.