Kello soi puoli kuusi tiistaiaamulla ja siitä eteenpäin meno oli taatusti kiireistä seuraavat 2 päivää. Kokonaisuuskin oli äärettömän laaja, suoraan sanoen menin laidasta laitaan. Lähes koko ajan tunsin lievää tuskaa siitä, että substanssiosaaminen ei ollut ihan viimeisen päälle hallussa. Just lähellekään tavalla, jolla se parhaalla kollegalla asiasta olisi. Jouduin siis esiintymään kaikkien alojen asiantuntijana ja keskityinkin lähinnä pitämään ajatukset kurissa. Että vintillä palaisi valo, jos asiakas katsoo kohti. Voi en minä tiedä oliko missään mitään järkeä. Mutta ehkä se oli vähän kuin pitkästä aikaa punttisallilla. Outoja lihasryhmiä tuli kaivettua esiin. Nostalgisesti ajatukseni harhautuivat jonnekin kauas, tilanteisiin, joissa aiemmin olen ollut yhtä pihalla seisoessani framilla. Uuden alku. Hetki, jolloin ymmärrät mitä tietoa tulet tarvitsemaan noustaksesi asiantuntijuudessasi.

Olen iloinen. Siitä, että jaksoin, tunnetasolla selvisin ja ennenkaikkea, että minua huvittaa jatkaa. Kevään piristykseksi töitä on nyt jonoksi asti. Tänään olen tosin ollut sitten niin sanotusti maitohapoilla. Tuijotellut muistiinpanojani ja hakenut alulle suuntaa ja kulmakerrointa. Pohtinut priorisointia. Kyllä vaan, uskon, että tilannearviot ovat hyvin tärkeitä. Vältä turhaa työtä ja maksimoi kiva työ, joka tuottaa jollain todennäköisyydellä lopputuloksen.

Tällähetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että jos saisin pullonhengeltä kesän alla yhden toiveen läpi, se olisi siltikin kehittyminen golfissa. Siitä olisi todella iloa.