Olin yllättynyt siitä, miten suuri ilo ja onni minut valtasi sinä ensimmäisenä aamuna, reilu pari viikkoa sitten, kun mieheni lähti taas aamulla yhtämatkaa töihin. Lomautus ei varsinaisesti raastanut hermojani vaan puhaltelin hiljaa keskityin kannustamaan. Ensin lomautuksen kestämistä, nythän oli sopiva hetki pohtia omia mahdollisia muita tulevaisuuden toiveita, ja kun se vaan jatkui tajusin kyllä, että uusi työpaikka on löydettävä. En laskenut kuinka monessa haastattelussa mieheni kävi kolmen kuukauden aikana, mutta aivan varmaan niitä oli yli 15. Sinä päivänä, kun hän löysi tulevan onnensa niitä oli saman päivän aikana jo kolme. Suuri osa avoinna olevista työpaikoista oli lopulta täysin huuhaata ja ihmettelimme, miksi niihin ylipäätään uhrataan aikaa. Taitaa olla yksi "kasvuyritysten" mainostamistapa, jossa vaan haetaan kultajyvää. Tosin mielestäni mieheni on kultajyvä. Ja sitten oli selkeästi muutama, jossa kokenut rekrykonsultti oli oikealla asialla ja niistä keskusteluista hän sai itsekin paljon, vaikka ei nyt sitten työpaikkaa löytänytkään. Lopulta työpaikka nimittäin löytyi omien verkostojen kautta eli oli nk.piilotyöpaikka. Niin että tsemppiä vaan kaikille työnhakijoille. Älkää hävetkö tilannetta vaan rohkeasti kertomaan tilanteesta ja tarjoamaan omaa ammattitaitoa laajalti tutuille ja heidän tutuilleen.

Onnen tunteella ravittu elämä. Kauan ei kestänyt, kun syksyn oraalla ollut oman polun kehittäminen nousi minulla taas pintaan. Palasin siis takaisin lähtötelineisiin. Puoli vuotta kuitenkin viisaampana etten sanoisi tervehtyneenä. Oloni ei ole tällä hetkellä mitenkään tulehtunut vaan aika tasainen. Oma työnkuvani on taas raiteillaan, koska puoli vuotta sitten päätin suhtautua työpäivääni kuin uuteen työpaikkaan ja pohtia aamuisin mitä voisin sille antaa sen sijaan, että märehtisin kyllästymistäni näihin samoihin asioihin. Aivan varmasti parempi alusta ponnistaa kuin hetteinen turhautumisella lannoitettu maaperä. Lisäksi tiedän, että jos tämäkään ponnistus ei natsaa, pystyn jatkamaan seuraavat puoli vuotta edelleen tätä samaa. Tehdään päivä kerrallaan vaan ja myötäillään näitä kohtalon tuulia.