Kevät on taas käsillä. Alakulo on ohi. Monen monta vuotta, vuosikymmeniä sitten, minä virityin keväisin aina odottamaan elämäni parasta kesää. Olisiko siihen mahdollisuuksia taas tänä kesänä?

Tilanne on kohentunut. Mieheni löysi uuden työpaikan. Olin niin iloinen hänen puolestaan. Hämmästyin, kun heti seuraavan viikon aikana sisältäni nousi joku tyytymätön ääni, joka halusi välittömästi kiinnittää huomioni omaan tilanteeseeni. Ymmärsin asiaa pohtiessani, että syksyn kipuiluni, jonka jouduin keskeyttämään mieheni lomautuksen vuoksi, haki tilaa ja voimaa itselleen. Pyörremyrskyvaroitus! En kuitenkaan tuntenut halua aloittaa uudelleen sitä, mikä syksyllä söi hyvinvointiani aika lailla. Kävin siis sisäisen kehityskeskustelun ja kerroin itselleni, että nykyisen työni kehityspisteitä on yhä kokeilematta.Tämä on sitäpaitsi ihan totta. Jos tänään katselen taaksepäin, joudun kyllä toteamaan, että oli hyvä, että minun se polkuni pysäytettiin ja käännettiin toiseen suuntaan, tämä siitäkin huolimatta, että pysäyttävä voima oli mieheni lomautus ja rahapula.

Ryhti. Elämäni kaipaa sitä. Blogini nimeksi valitsin vuosi ilman ryhtiliikkeitä, koska koin jotenkin ahdistavana sen, että kokoajan pitäisi ryhdistäytyä. Tämä tuntemani vaatimus koskee niin asennetta, kuntoa, syömisiä, ulkonäköä, elämäntapaa, työotetta kuin jopa vapaa-aikaa. Halusin kokeilla, miltä tuntuu olla ihan vapaa. Ajattelin, että se johtaa onnellisuuteen. Olin väärässä. Tai minulla oli patoutumia. Näytti meinaan siltä, että kun irrotin ryhdin, minussa sai vallan teini. Halusin "kiukutella ja uhmata" yhteiskuntaa vielä kerran oikein kunnolla ja oman itseni luvalla. Selvä. Done. Yhteenvetona totean, että vuosi ilman ryhtiliikkeitä ei onnistunut, ei edes puoli vuotta. Aloin kaivata ryhtiä aika pian. Tänään haluan pitää säännöt itselleni. Olen paljon onnellisempi, kun saan sentään tyydytystä siitä, että tervehdin työkavereita, liikun säännöllisesti, käyn jopa salilla, pyrin syömään kohtuullisen terveellisesti tai ainakin niin, etten väsy kesken päivän, meikkaan ja käyn kampaajalla säännöllisesti, yritän edes vähentää alkoholinkäyttöä, olen tiedostava sen suhteen, että minulla tosiaan on työpaikka, jossa voin toteuttaa itseäni, vaikka aina ei nappaisi ja maailmassa on monta asiaa, jotka haluan vielä oppia, siitä vaan kursseille.

Palatakseni alun kysymykseen. Taidan palata tämän blogin alkuasetelmaan, mitä siellä minun Bucketlistalla lukikaan. Tai mitä siellä voisi lukea?