En ole varma siitä, onko viimeinen työpäivä ennen lomautusta miehelleni raskas vai kevyt. Jos lomautukselle ei ole määritelty loppuajankohtaa ja esimieskin jo hyvästeli, niin ehkä päivä on tosiaan konkreettisestikin viimeinen vaikka onkin naamioitu lomautukseksi. No nythän me yhdessä olemme kokeneet jo töiden loppumisen 20-,30- ja 40-vuotiaana. Lisätään siihen nyt sitten lähes 50-vuotias ja katsotaan millainen elämä meitä odottaa.

Myyjille on ollut aika hyvin yhä töitä markkinoilla, etenkin jos uskaltaa lähteä provisiolle. Ja miksi ei uskaltaisi jos tuote tai idea taustalla on hyvä. Kun toinen käy töissä on varaa kokeilla. Minäkin kokeilin viimeksi ensin paria ei niin hyvää juttua ja siitä se sitten lähti, kun tähdet olivat kohdallaan ja löysin oikean yrityksen, tuotteen ja tahtotilan.

Minä olen opiskellut työn ohessa aika säännöllisesti lisäopintoja. Mieheni on tehnyt ketjuohjauksen mestarimyyjä-koulutuksia. Opiskelu on mielestäni yhä tässäkin iässä yksi vaihtoehto, jota hänen kannattaa pohtia. Itseasiassa appiukko säännöllisesti muistaa keskusteluissa painottaa, miten hän olisi suonut, että mieheni olisi opiskellut pitemmälle. Hän olisi kuulemma tukenut. Kun ei hänellä itsellään ollut mitään mahdollisuuksia aikoinaan. Herkuttelin ajatuksella pistää appi nyt tilille tästä usein toistetusta "moitteesta" ja rohkaista mies opiskelujen pariin. Jos opintotukea ei muualta heruisi, niin jos vaikka appi ;)

Kävin myös katsomassa myynnissä olevia yrityksiä. Itseäkin on kiehtonut ajatus yrittäjyydestä. Mieheni on selvästi enemmän talouspäälllikkö, minä voisin huolehtia myynnistä ja markkinoinnista.Se voisi olla oikein antoisaakin. Mutta taloudellisesti varmasti raskasta ainakin aluksi. Paitsi, jos se olisi ensin yhden miehen yritys ja minä vaan tukisin.

En ole varma millainen tämä pimeä ja tihkuinen päivä on minulle itselleni. Viime yönä nukuin huonosti, mutta yritin ajatella positiivisesti. Jos minulle sanottiin jo 27-vuotiaana että vakituisia työpaikkoja ei enää ole ja löysin kuitenkin. Jos uudelleen 39-vuotiaana jouduin hetken hakemaan paikkaani, ennenkuin löysin tämän nykyisen kultasuonen, niin miksi minun mieheni olisi nyt heikommilla. Aika näyttää miten käy. No huomenna hän etsii jo seuraavaa vaihtoehtoa ja minä puolestani pistän kädet ristiin ja olen niin kiitollinen, että kohtalo piti minut tässä paikassa, vaikka syksyllä sekosin jo sukissani ja toivoin muuta. Siinä sitä soppa olisi, jos minä olisin lähtenyt vaihtamaan ja hän jäisi työttömäksi.