Oma terveys on kullanarvoinen asia. Oikeastaan tärkein omaisuuteni. Viidenkympin lähestyessä erilaista kremppaa ja elämänlaatua heikentävää oiretta vaan alkaa kertyä. Ja kun sitä alkaa kertyä huomaa jonakin päivänä, että vyyhti on sekaisin ja aika outokin. Ja lääkäriinhän hakeutuu vasta sitten kun on sairas. Ei mikään ihme, että luontaistuotekaupat menestyvät. Lähes jokaiseen oireeseen kun on myös jotain yrttiä tarjolla. Niin ja ne elämäntavat ja painonhallinta ovat tuottoisia bisneksiä.

Itse pohdin korkean kolesterolin vuoksi, että saanko joku päivä sydänkohtauksen tai ehkä aivoinfarktin. Jos olen vuosikausia sitten, jo laihana nuorena naisena, jäänyt kiinni kolesterolista, niin tänään pullukkana lähes viiskymppisenä suonet mahtaa olla tukossa. Mutta en ole kuitenkaan tehnyt muuta kuin googlettanut oireita joskus. Sillä astma ja refulksitauti ovat aiheuttamiensa oireidensa vuoksi hoitolistalla ja lääkäriin mennessä ei voi pitää "kauppalistaa" mukana; että jos sitten varmuuden vuoksi katsottaisiin nämä ja nämäkin asiat, koska tuo sukuperimä jne.

Olen myöskin jo vuosikausia harkinnut etsisinkö geenitestin ja selvittäisin mitkä lyhytikäisen sukuni perinnöllisistä taudeista olen perinyt. En ole vielä sitä tehnyt. Kyllähän sen sydän ja verisuonisairauden alttiuden lisäksi ilman muuta suoliston syövät varmaankin ovat selkeä uhkakuva. Mutta lopulta sitten kuitenkin "so what". 100% todennäköisyydellä kuolen seuraavan 50-vuoden kuluessa johonkin. Lääkitään siis oireita, jotka estävät hengittämästä ja aiheuttavat äänen sortumista. Kuntoutetaan jumpalla oireita, jotka estävät liikkumasta. Syödään hormoneja, koska menopaussi yrittää hikoiluttaa ja viedä yöunet. Ja nautitaan jokaisesta aamusta ja päivästä, joka tuntuu hyvältä tai edes semihyvältä. Korvien välissäkin on noita haasteita. Ei niitä voi vielä kuolemanpelolla lisätä. Sydämen syke ja verenpaine nousee jo pelkästä turhan murehtimisesta.