Puhun nyt itsestäni, sillä sain eilen palautetta. Avasin meinaan erittäin isossa porukassa suuni ja olin eri mieltä asioista. Henkilö, joka oli vastuussa tilaisuudesta oli pettynyt reaktiooni ja siihen, että hänen laittaessaan itsensä alttiiksi, joku kehtaa avata suunsa ja protestoida. Miten alhaista ja ikävää. Minä näin tilanteen niin toisin, eikä hän käsittänyt miksi. Reagoin, siinä vaiheessa kun asioiden käsittelynäkökulma ylitti kestokykyni ja olen aika spontaani. Niinpä protestoin myös jälkikäteen, kun käytökseeni palattiin. Mutta en jaksanut käydä riitelemään vaan annoin olla. Kaikkien kuuntelemieni perustelujen jälkeen pyysin anteeksi ja allekirjoitin "olen kusipää"-sertifikaatin, joka riippuu nyt työhuoneeni seinällä. Sitä siihen asetellessani, mietin, että elämä on tällaista. Tässä työtehtävässä olen niin tottunut siihen, että sanomani kyseenalaistetaan koko ajan. Kuka myyjää nyt kunnioittaisikaan, nehän on mitä on. Jos minä olisin herkkänahkainen, olisin tuupertunut jo kauan sitten. Sen sijaan puolustan näkemyksiäni ja haastan asiakkaitani.

Jo yläasteella luokan häirikkö yritti kimppuuni monellakin aseella joista mainittakoon ulkonäkö. Ylläripylläri en koskaan antautunut koulukiusatuksi, koska minulla oli mielestäni sama oikeus elää ja hengittää kuin kauniimmillakin tytöillä. Opiskelin miesvaltaisessa korkeakoulussa, enkä koskaan antanut periksi kun pätevät pojat omivat lauseita, jotka tuotin. Totesin, että miesten kanssa kommunikaatio on haastavampaa kuin naisten kesken. Löytyy naisistakin sutensa ja miehistä hyviä tyyppejä, ei maailma ole kuitenkaan mustavalkoinen. Minä olen vastuussa omasta onnestani. Nimenomaan siitä. Sitä onnea ei voi minulle toinen antaa, enkä minä tarvitse lupaa onneeni tai hyväksyntää tavalleni elää. Silti voin pyytää anteeksi. Ja olla tekemättä itseasiassa mitään. No yritänhän minä kehittyä, mutta en nuolemaan muita vaan ymmärtämään miten laaja skaala meitä maapallon tallaajia löytyy.

Jos siis olen sinun mielestasi kusipää, kun sanon ääneen näkeväni tilanteen eritavalla, niin minä olen sitä sinun elämässäsi. Omassa elämässäni olen sankari. Ja sitäpaitsi yhä kehityskelpoinen. Sorppa kaveri.