Tiistain ahdistus syntyy kun ajatuksen tahmeus kai antibioottiväsymys, työjono ja jonkin tason haluttomuus yhtyvät. Yskä estää nauramastakin, joten eihän tässä auta kuin negistella. Tietysti kirvelee kun seuraa miten työkaveri kukkoilee tiimityössä. Mutta onpa aika luuseri-ajatuksia minullakin, kun pohdin että ehkä tämä menee pieleen jokatapauksessa, joten miksi nostaa omaa statustaan oikeastaan lainkaan. Ei sellainen ajatus myy eikä vie asioita eteenpäin. Kannustaa minun pitäisi kukkopoikaa. Sitähän se haluaa, tunnustusta. Anna toisille nyt edes sitä, mitä itse haluaisit jos olisit pirtea, motivoitunut ja ajatus kulkisi terävästi. Tuskin se tässä tilanteessa mitään haittaakaan, onhan tämä ura nyt taputeltu tiettyyn pisteeseen.

Nyt mies yrittää istua viereen ja halata. Joo, kone pois ja ihminen tilalle. Vielä se parempi päivä koittaa tähänkin risukasaan.