Elämä nyt on yleensäkin täynnä hyvä päätöksiä ja seuraavaksi nämä päätökset pyörretään. Myyntityö on hyvin elämänmakuista. Asiakkaan kanssa syntyy tilanne, jossa asiakas hakee voimaa edetä uuteen ratkaisuun. Edut on selvillä ja rahaakin olisi, mutta se lopullinen ratkaiseva motivaatio alkaa heiketä käytännössä ihan ajanfunktiona tapaamisesta. Jos siis palaan asiaan liian myöhään, en jaksa kiskoa kivireeksi muuttunutta asiakasta enää kohti parempaa elämää. Reessä kun matkustaa pari muutakin muuttujaa.

Marraskuu lähenee alkuaan. Tämä on juuri se hetki, kun kelkkaa ei enää käännetä vaan lasketellaan nyt loppuvuosi vielä ilman mitään yritystä ja harkitaan asiaa uudelleen vuoden vaihteen jälkeen. Kun edessä on koko budjettikausi. Olen minä kuullut kaikki hyvät tekosyyt jo niin monta kertaa. Ja ymmärränhän minä. Jostakin se oma polttoaine ja usko kuitenkin pitäisi ammentaa. KIvirekiä on raskasta vetää. Muutokseen on uskottava. Onhan se nähty, että se kannattaa. Milloin minä aloitinkaan tämän blogini nimellä Vuosi ilman ryhtiliikkeitä? Silloin ilmeisesti oma polttoaineeni alkoi piiputtamaan.