Nukun levottomasti ja herään ennen viittä itsestäni. No juna lähtee seitsemältä, joten eipä se haittaa. Nukun melkein koko parin tunnin junamatkan ja oloni tahmastuu. Asiakkaita on palaverissa viisi. Kuuntelen selkeää tarvetta ratkaista haasteita ja yritän vastata huutoon, viedä esitystäni eteenpäin. Ja taaksepäin. Ja vastata kysymyksiin ja kerrata ja kaikki puhuvat päällekkäin, enkä saa otetta. Reagoin sen mukaan mihin ehdin. Aika loppuu kesken. Jatkamme yli melkein tunnin. Eipä tälle mitään voi, parhaani teen, välillä mietin miten voin olla näin huono esittämään ihan selvää asiaa. Haen seuraavia askeleita. Lopulta poistun lähes lennossa, koska neuvotteluhuoneen varauskin loppuu.

Taksissa mietin syntyjä syviä. Niinkuin, että urani aluksihan en ollut myyntitehtävissä. Minulla oli kaikenlaisia tylsiä rutiinitehtäviä ja paljon. Näin konkreettisesti kuinka työjono syntyi ja lyheni, tiesin milloin asiat oli tehty. Lama-ajan lapsena iloitsin kun minulla oli töitä. Vähitellen sain erilaisia tehtäviä ja vaihdoin työpaikkaa, jolloin sain myös ensimmäiset myyntikeikkani. Se pomo arvosti myyjiä ja halusi että minäkin opin. Siitä se vähitellen alkoi. Tunnen siinä nahkapenkillä istuessani äkkiä noloa intoa saattaa tämänpäiväinen kaaos kuosiin edes jälkeenpäin ja pistää siitä esitys asiakkaalle, niin vaikka tiedän, että kaupan kotiin saamisen todennäköisyysprosentti on pieni ja lopullinen maali voi olla vuodenkin päässä. Olenko nykyään jopa hullu?

Kotimatkalla katselen muita junassa istuvia ihmisiä ja mietin millaisia päiviä haluaisin elää parin vuoden päästä. Mitä annettavaa minulla on ja mitä haluan saada siitä itselleni? Olen aina ollut haastava, ihminen, joka ei tiedä mikä hänestä tulee isona. Voisin kokeilla mitä vaan. Ilmeisesti se jatkuu läpi elämäni. No tässä matkan varrella olen onnekseni saanutkin kokemuksia monenlaisesta. Ja edelleen olen avoin uudelle. Jollekin, jossa voisin olla taas luovempi. Ei liian kauan samaa. Siitä kai tässä on kysymys. Kun arvaan jo lopputuloksen ja sinne on väsyttävän pitkä, pidän itseäni hulluna jos en edes yritä siirtyä uuteen aikaan. Uudet haasteet, tuore katse, luova ajatus ja uuden oppiminen. Kuulostaa mukavalta. Sitä kohti siis.