Kävin haastattelussa. Sain sisäisen rauhan. Koko illan laskeskelin, mitä pienempi palkka toisi tullessaan ja mietin mitä se tarkoittaisi noin käytännössä. Provisiopalkatussa myyntityössähän pääseen tienaamaan aivan toisella tasolla kuin monessa muusssa keskiluokan ei-johtavassa tavis-työssä. Ennenkaikkea kyselin asiaa perheeltäni. Miltä teistä nyt tuntuisi, jos rahaa olisikin vähemmän. Googlailin erilaisia palkkavertailuja ja pohdin ylipäänsä rahan merkitystä. Aika monen ensi reaktio alan vaihto -yrityksistä kertoessani onkin ollut huomautus tienestin todennäköisestä pienenemisestä. Rahalla on tässä maailmassa arvonsa.

Jos voisin siirtyisin tulevaisuuteen. Lukisin tätäkin pohdintaa viiden vuoden päästä.Olisin tullut valituksi ja todellakin vaihtanut duunia ja budjetoinut elämäni uudelleen. Mitä mietin? Mitä tule muistelemaan tästä nykyisestä työstäni? Kaipaanko tätä vai muistelenko hymyillen rahan perässä juoksemistani. Niin paitsi, että en ole juossut rahan perässä, vaan raha on kyllä tullut siitä hyvästä, että ratkaisen asiakkaideni haasteita. Itsenäistäkin tämä oli, sovin aikatauluni ja tein työtäni ihan omaan tahtiin. Ajattelisinko, että hyvä työ, mutta tein sitä niin kauan, että halusin nähdä ja kokea jotain muutakin, vaikka siitä maksetaan huonommin. Hyvä että uskalsin vaihtaa. Elämässä säilyi kipinä ja eipä se rahamäärän lasku mitään haitannut, kun sen osasi budjetoida. Ja hyvä, että vaihdoin, sillä löysin työpaikan, jossa sain oppia uutta ja soveltaa osaamistani.

Elämä on arvoitus. Luulisi, että sitä melkein puoli vuosisataa eläneenä osaisi jo nähdä elämän tarkoituksen. Jokainen heittäytyminen pelottavaan tulevaisuuteen on kaivanut minusta esille uusia piirteitä, koska on täytynyt selviytyä. Ja myyntityöhön ehkä pääsee takaisinkin, jos huomaa tehneensä virheen. Ainakin MOL:in avointen työpaikkojen määrästä päätellen. Niin harva haluaa olla myyjä.