Viikonlopun punaviinihuuruiset keskustelut ystävien kanssa paljastivat taas minulle, miten ontto suunnitelmani on. Se kääntyi lähinnä vitsiksi. Jos en osaa kertoa halustani kehittyä ihmisenä positiivisessa mielessä edes ystävilleni, niin minkä ihmeen takia olen asian suhteen edes lähtökuopissa? Joko minä pelaan ystävieni kanssa roolipeliä tai sitten en sisimmässäni usko kehitykseen vaan se on kuin onkin lapsellinen kiukuttelukohtaus tyyliin: "jos ette leiki minun säännöilläni, niin minä vaihdan työkavereita, vaiks en ehkä todennäköisesti viihtyisikään toisissa ympyröissä" .

Jatkoin keskustelua myös aikuisten lasteni kanssa ja kyllä vaan, punaviinin voimalla siinäkin mentiin. Olen ylpeä, että olen kasvattanut lapset, joiden mielestä palkkaa ei voi verrata työn sisältöön. Tärkeintä on, että on työtä, sen jälkeen, että siinä viihtyy ja rahan määrä tulee viimeisenä. Sanoma oli selkeä. Ja minusta tuntui, että kyllä vaan minulla on lupa edetä ihan mihin suuntaan haluan. Tietysti on, minähän olen aikuinen. Jotenkin olen vaan ajatellut olevani myös elättäjä, jonka on kuitenkin juostava rahan perässä taatakseni muille paremmat edellytykset, jos vaikka tapahtuu jotain. Raha on siis oma syvälle haudattu motivaattorini, niin no, olenhan minä kaukana nk. kutsumusammatista.

Eilen sitten ahdisti elämän lyhyys. Se ei tosin ole mikään ihme viikonlopun punaviinimäärän jälkeen, että ahdistaa.No kuitenkin. Uuden aikakauden alusta alkaa olla 10 vuotta. Elämäni parhaat 10 vuotta aika monella mittarilla ja tänään kun katson taaksepäin, miten nopeasti aika onkaan kulunut. En halua, että seuraavat vuodet kuluvat yhtä nopeasti. Tänään alkaa taas uusi työviikko. Pohdin, mitenkäs tästä saisin yhden parhaista viikoista tänä vuonna? Käärimällä hihat ja ryhtymällä töihin. Ja huokaus, suuntaamalla sisäisen lapseni huomion tällä viikolla tämän nykyisen työni mahdollisuuksiin ja siihen riemuun, joka löytyy, koska minulla on hyvä työpaikka ja siinä aivan loistavat mahdollisuudet tienata elantoni.

Hyvä kun jotain purkautui syksyn kiukuttelun myötä. Ja ehkä siitä seuraa vakavampiakin asioita, kuten kehitystä. Tämä viikko kuitenkin keskitytään pliis aivan muuhun.Onnistuuhan?