Kiinnostuin joskus tulevaisuuden tutkimisesta ja olin asiasta kurssillakin. Ajankohta oli jotain 2000-luvun alkua. Sen kurssin anti on aika paljon pitänyt rotinsa, ainakin mitä tulee luennoitsijan maalaamaan maailmankuvaan. Viihteen merkitys ihmisten ajanvietossa, internet tietysti ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat tosiaan ykkösasioita. Harjoitustyössä teimme tulevaisuudenskenaarion, jossa ryhmäläisteni ehdotusskenaarioissa korostui ekokatastrofi, taistelu luonnovaroista ja rikkaiden suojautuminen köyhien taholta tulevaa uhkaa kohtaan. No joo, ehkä olemme lähempänä sitäkin kuin näenkään. Tosin olin silloin ryhmäkeskusteluissa sitä mieltä, että eipä olla liian pessimistisiä, ihminen haluaa pohjimmiltaan selviytyä ja toivoakseni hyvää toisille.

Luin tässä Terveys2050-vision ja jäin taas pohtimaan tulevaisuutta. Miten minä haluan viettää vanhuuttani,jos sen saan kokea? Minkälaisessa maailmassa elämme ja miten huolehdin terveydestäni? Jotenkin ehkä kaikista eniten pohdin, neljää skenaariota lukiessani, että onkohan lakisääteisiä asioita oikeasti mahdollisuus viedä niiden suuntaan. Kaikki tuntuu Suomessamme olevan niin vaikeaa ja säädeltyä. Joustoa tarvittaisiin, vaikka ihmisiä halutaankin suojella. Minä haluaisin vanhuuden olevan itsenäinen ja ymmärtää itsekin miten asioita parhaiten hoitaisin. Onneksi kaikki skenaariot tukivat tätä. Olemme jo pitkän aikaa ystäväpiirissäni myös keskustelleet siitä, että yksin ei pärjää. Niinpä uskoisin tulevaisuuden asumismuotojen laajentuvan. En itse haluaisi asua yksin kotona tai vanhainkotiin, mutta kommuuni ystävien kesken voisi toimia. Sillä pelkät laitteet ympärillä valvoen, yksin yksiössä, teollisia annospakkauksia syöden ja tv:tä tuijottaen kuulostaa pelottavalta. Vanhainkoti taas no, lopun ajan alulta.  Mitataan, mutta ei muututa roboteiksi tai kasveiksi. Meidän tyttöjen kommuuni puolestaan kuulostaa siltä, kuin viettäisimme jatkossakin yhdessä mukavia hetkiä. Laulaisimme karaokea, ennustaisimme Tarot-korteista ja muistelisimme yhteistä taivaltamme.