Tämä liittyy niin tuohon eiliseen pohdintaani, että pakko vuodattaa heti.

Eilen teini tökki lautasellaan kanasalaattia, jonka broileri oli isoissa reisiluun sisältävissä nuijissa, tietysti nahka päällä paistettuna. Irrotteli nahat ja irvisti isälleen, että kuinka voit syödä nahankin kun se on niin epäterveellistä. Kävimme hiukan keskustelua tästä, okei on se epäterveellisin osa broilerista, mutta aika herkullista ja tuskin nyt sentään kuitenkaan niin epäterveellistä. Vertasin vähän esim. sipsipussiin, jonka hän voi tuosta vain natustella perjantain tullen. Se on epäterveellistä huomautin.

Hetken päästä olimme lähdössä lenkille. Tällöin sama teini tokaisi meille: "Anteeksi nyt vaan, mutta mä en voi käsittää miten te voitte näyttää tolta, vaikka käytte joka ilta lenkillä!" Isänsä totesi, ettei ihmisiä saa loukata. Minä taas, että tämä on tosi kaukana treenaamisesta ja eiköhän ne perintötekijät eniten vaikuta siihen miltä näyttää. Minä haluan jaksaa liikuttaa kroppaani ja pitää kuntoa yllä tämän näköisenä.

Kysymys kuitenkin kuuluu, onko isompikin ahdistus iskemässä teiniin? Käytännössähän hän kohtaa maailman suojattomana vailla käsitystä siitä, mitä on hyvinvointi. Työmatkalla kuuntelin radiosta kun tuli mainos uudesta ohjelmasta, jossa sinkut ensin treenaavat ja saavat sitten deitit=rakkauden. Syvä huokaus tälle ajalle ja sen arvoille uudelleen.