Vaikka tämän piti nimen omaan olla vuosi ilman ryhtiliikkeitä oli pakko mennä puntarille. Kevyiden ja joustavien kesämekkojen jälkeen en yksinkertaisesti sateisen työpäivän tullen kestänyt housujen puristamista. Vaaka näyttikin tylysti ennätyslukemia. Olen lihonut neljä kiloa, mikä kyllä tuntuu ja näköjään lähinnä vyötäröllä. Olipa ikävä yllätys. Kiittää saan varmasti mansikkakauden ennätyksellistä pituutta, nam nam ja niitä lukuisia alkoholiannoksia, jotka kesälomalla tuli sinänsä terveellisen ruuan kyytipojaksi otettua. No maistuihan se kaikki erityisen hyvältä, joten voi siitä jotain maksaa näin jälkeenpäinkin.

Eilen sauvakävelyllä pohdin asiaa. Minulla ei ole missään nimessä varaa uusia vaatevarastoa ja lisäksi olen jo ennestäänkin aika iso, joten lihominen tarkoittaa ihan siirtymistä "isojen tyttöjen" -osastolle. Niiden vaatteiden kaavoitus "lihottaa" entisestään lihavaa, joten en minä nyt oikein voikaan irvistää dieetille.

Haluan voida hyvin. Ja vaikka edelleen minua ärsyttää iltapäivälehtien ja nuorison älytön narsistinen selfie- ja bodykulttuuri, taidan silti ottaa lusikan kauniiseen käteen ja hetken taas seurata itseäni. Siis syödä entistä vähemmän ja tinkiä ennenkaikkea alkoholista. Voisin ehkä myös pidentää liikuntahetkiä 10 minuutilla/kerta.

Mutta ei tehdä tästä nyt numeroa vaan kokeillaan ihan hissukseen vaan. Sen verraan tuli mainittua, että tänä vuonna en pingota turhista ja turhamaisista asioista.